Hirvensalmen taimisto

IMELÄKIRSIKAT Prunus avium

Tavallisen suomalaisen makeakirsikkatuttavuus rajoittuu yleensä heinäkuussa torilta ostettuihin ulkomaisiin mustiin, keltaisiin tai punaisiin kirsikoihin, jotka ovat kookkaita verrattuna hapankirsikoihimme ja jotka maistuvat makeilta ja tuntuvat hienoilta ulkomaan hedelmiltä. Tätä taustaa vasten meikäläiset kotipuun happamat ja myöhemmin kypsyvät kirsikat tuntuvat kovin vaatimattomilta. Kyse on kuitenkin eri lajista.

Luontaisesti imeläkirsikka, Prunus avium, kasvaa hyvin korkeaksi puuksi. Samoin sen varttamalla lisätyt lajikkeet. Sato on ollut vaikeaa suojata linnuilta – siitä vanha nimikin – linnunkirsikka. Imeläkirsikan suorarunkoinen puu ei muodosta hapankirsikan tavoin juurivesoja. Sen lehdet ovat isoja, pehmeitä ja himmeitä. Hammastus on kookasta ja epätasaista. Lehden alapinta on harvaan pehmeäkarvaista. Tavallisimpana erona hapankirsikkaan pidetään lehtiruodin kahta tai useampaa punaruskeaa nystermää. Kukkasarjat ovat perättömät ja lehdettömät. Hedelmät ovat makeita. Aikoinaan imeläkirsikkalajikkeet jaoteltiin kahteen ryhmään: Bigaroot ja Sydänkirsikat. Nykylajikkeiden ryhmittelyssä ei jaottelua enää käytetä.

On muistettava, että kyseessä on aikalailla talvenarka laji. Kasvupaikan tulee olla lämmin ja tuulilta suojattu. Maaperän kevyt kivennäismaa, jossa pohjavesi on alhaalla. Savipitoisilla mailla makeakirsikat on istutettava mullasta muotoiltuun harjuun tai kumpareeseen. Kirsikan talvilepo on aika kevyt. Talviset suoja- ja lämpöjaksot heikentävät talvilepoa ja pakkasvaurioita tuleekin helposti lämpökausien jälkeen. Viljelyn onnistumisen edellytyksenä on vegetatiivisen kasvun rajoittaminen mahdollisimman hillityksi. Hillintäkeinoina on käytettävä sekä viljelyteknisiä että lajikkeellisia keinoja. Sadon suojaaminen sateilta ja linnuilta on myös tarpeen.

Jos viljelylajike on vartettu tavalliselle Prunus avium perusrungolle (esim Alkavo) kehittyy puusta voimakaskasvuinen ja noin 10 m korkea puu, jonka hallinta on hyvin vaikeaa. Tähän seikkaan on monet imeläkirsikan viljely-yritykset kariutuneet. Lajikkeen perusrungoksi on valittava hillittyä kasvua aiheuttava ns. kääpiöperusrunko. Kautta Euroopan hillittynä perusrunkona käytetään Gisella5 klooniperusrunkoa. Se on talvenkestävä myös meillä. Lajikkeeksi tulee valita mahdollisimman kestävä lajiketyyppi. Erityisesti venäläiset lajikkeet ovat mantereisen ilmastoon ja lyhyeen kasvukauteen sopeutuneita. Niiden sato kypsyy aikaisin ja ne myös talveentuvat aikaisin. Myös useat kanadalaiset, virolaiset ja ruotsalaiset lajikkeet ovat meillä käyttökelpoisia. Kaikille imeläkirsikkalajikkeillemme käytämme perusrunkona hillittyä kasvua aiheuttavaa Cisella5 perusrunkoa. Seuraavat tuottamamme lajikkeet ovat tuottaneet hyvää satoa Suomessa lajikekuvauksessa mainituilla menestymisvyöhykkeillä. Suluissa olevilla vyöhykkeillä lajike menestyy nykytietojen mukaan vain hyvin suojaisilla ja lämpimillä paikoilla.