Hirvensalmen taimisto

Omenat Q-Ö

Raatteen tie, V (VI), syys

Vahva ja tukevakasvuinen omenapuu, löydetty Raatteen tien varresta. Muistuttaa Kaneli-lajikkeita ja on ilmeisesti Kanelin siementaimi tai pohjoiseen sopeutunut kanelikanta.

Raike, II (III), syys

Kanadalainen Harlamovskin ja Lobon risteytys. Verrattain happoinen ja aromikas syysomena. Altis ruvelle. Suurisatoinen.

Railamo, V, aik.talvi

Kempeleen seudulta kotoisin oleva lajike. Hedelmät suuria, lähes täysin voimakkaan punaisia. Maku sopivasti happoinen, sokerinen ja miellyttävästi happoinen. Suositellaan korvaamaan ”herkku talvilajikkeita”, kuten Lobo, Aroma, Äkerö, jne. III -V -vyöhykkeillä.

Raja, III talvi

Latvialainen talviomena, jota viljellään kauppalajikkeena venäjän Karjalassa ja Pietarin seudulla. Hedelmä keskikokoinen, lievän kartiomainen. Pohjaväri keltainen, valopuolelta oranssinpunainen.

Ranger, II (III), kesä

Kanadalainen herkkulajike, (Grimson Beayty x Melba). Runsas- ja aikaissatoinen. Omena kookas, punajuovainen malto hienojakoista. Maku lievästi happoinen, hienomausteinen. Arka omenaruvelle ja muumiotaudille.

Rautell, IV, syys

Kuuluisimpia Lahtelaisia lajikkeitamme, jonka Osmolan taimisto on ottanut lisäykseen v.1908. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, päistään litistynyt, keltainen. Malto valkeaa, tiivistä, mureaa ja hienorakeista, soseutuu helposti. Maku miellyttävän viinihappoinen. C-vitamiinipitoisuus korkea. Ilmeisesti ruvenkestävä. Sopii luomuviljelyyn.

Red Free, II (III), kesä R

Rupiresistenssi (Vf) jaloste USA:sta. Hedelmät 130–150 g tasalaatuisen pyöreitä. Omenan väritys viirukkan täyspunainen. Malto vaaleaa, tiivistä ja mehukasta. Omenat ovat todellisia herkkuhedelmiä, happo-sokerisuhde hyvä ja aromikkuutta runsaasti. Puu on nopeakasvuinen, mutta jää keskikokoa pienemmäksi. Täydellisesti ruvenkestävä ja kestää hyvin myös muumiotautia. Koeviljelyssä taimistollamme.

Rekord Mitshurina, III, myöh. kesä

Tihonovin jaloste Mitshurinskista. Syntyisin Bellefleur Kitaikan siemenestä. Omena suuri pitkänpyöreä, kauniin vaaleankeltainen. Muistuttaa maultaan ja näöltään Valkeaa Kuulasta. Herkkuhedelmä, joka säilyy vain 3–4 viikkoa. Puu kasvultaan keskivoimakas, itsepölytteinen. Saa omenarupea sateisina kesinä.

Renet Karpova, III, talvi

Mitshurinskin ja Oriolin tutkimuslaitosten yhteistyön tuloksena kehitetty risteytysjaloste (Wealthy x MacIntosh). Talviomena, jonka käyttöaika on loka–tammikuulla. Satoisa lajike. Hedelmä lähes täyspunainen ja maukas syöntihedelmä kypsänä. Koko 100-120 g. Puun kasvu keskivoimakasta. Aikaissatoinen.

Renet Tshernenko, III (IV), talvi

(Renet Kitshunova) Tshernenkon jaloste Venäjän Mitshurinskista. Lajike merkittiin Venäjän lajikerekisteriin 1986 ja sitä suositellaan Luoteis-Venäjän alueelle. Puu on hyvin pakkasenkestävä ja terve. Hedelmä suuri 120–150 g, litteänpyöreä, pohjavärillinen. Malto vihertävää, hyvin tiivistä ja vähämehuista. Maku miellyttävän viinihappoinen ja aromikas. Hyvä syöntiomena kypsyttyään talvella. Lajike on itsepölytteinen. Hedelmien kanta on hyvin lyhyt, joten puu vaatii ehdottomasti raakileharvennuksen siten, että kuhunkin kannukseen jää vain 1–2 hedelmää.

Rizkij Golubok, III, syys

(Riikalainen kyyhkynen) PärnuTuvioun, Treboux Sämling. Vanha virolainen lajike Pärnusta, minkä on kehittänyt Jules Treboux.  Malto on valkoista, hienorakeista ja mehuisaa. Hedelmä on kartiomainen kypsänä kellanvalkoinen. Maku miellyttävän viinihappoinen ja aromaattinen. Kypsyy syyskuussa ja säilyy marraskuulle.

Rosmarin-Novi, IV, kesä

Venäläinen Rosmarin omenan risteytymä. Keskikokoinen, punaviiruinen, ruvenkestävä. Hienomakuinen herkkuhedelmä.

Rubin, II, talvi

Kazakhstanilainen talviomena. Makua pidetään erittäin hyvänä. Täyspunainen. Arv. menestyminen II. Koeviljelyssä taimistollamme.

Rupert, III, kesä

Kanadassa kehitetty venäläistä alkuperää olevan omenan siemenestä. Hedelmät kookkaita, vihertävän keltaisia, Valkean Kuulaan tyyppisiä. Malto valkeaa, mehukasta ja usein kuulakasta. Maku raikkaan viinihappoinen, makea ja miellyttävän mausteinen, Valkeaa Kuulasta parempi. Kypsyy elokuun lopulla ja säilyy n. kuukauden.

Safran pohjola, IV (V), syys

Venäläinen prof. Mitshurin risteytys v. 1909 (Keltakaneli x Renet Orleanski). Hedelmä keskikokoinen tai suuri, pitkänpyöreä, molempiin päihin suippeneva, täysin punainen, hyvä ja kaunis pöytähedelmä. Makea, lievästi happoinen, miellyttäväarominen. Parhaimmillaan loka-marraskuussa Puu hillittykasvuinen, pienehkö ja hyvärakenteinen. Sato alkaa aikaisin ja on runsas. Ruvenkestävä. Erinomainen lajike luomuviljelyyn. Vaatii raakileharvennuksen.

Safran polosatoje, IV (V), kesä

(Viirukas saftramiomena) Venäläinen Saframiomena risteytys. Hedelmä punaviiruinen, keskikokoinen, makea ja aromikas. Ilmeisen terve lajike.

Saltanat, II, talvi

Lupaava Kazakhstanilainen lajike. Ammattiviljelijäin lajike Latviassa. Nyt Ruotsissa koeviljelyssä. Hedelmät isoja ja kauniita, harvinaisen meheviä. Maku tietojen mukaan hyvä. Säilyvyys 4–5 kk. Kestää hyvin kuljetusta. Arv. menestyminen II. Suositellaan kääpiöiville perusrungoille. Koeviljelyssä taimistollamme.

Samo, III, syys

Suomalainen risteytysjaloste (Melba x Huvitus). Laskettu kauppaan 1982. Hedelmä kookas, kekomainen, keltainen, jossa niukalti ruskehtavaa peiteväriä. Maku raikkaan happoinen, lievästi arominen, miellyttävä syödä. Varmasatoinen lajike.

Sandra, III, syys

Suomalainen uutuuslajike. MTT:n risteytysjaloste Lobo x Huvitus 1960 luvun alkupuolelta, laskettu kauppaan ja lisäykseen 1996. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, lähes kokonaan hiukan viiruisen punan peittämä. Malto vihertävänvalkoista, karkeahkoa ja mehukasta. Maku on hyvin miellyttävä, sokerin ja happoisuuden suhde pöytäomenaksi erittäin hyvä. Kypsyy syyskuun puolivälissä ja säilyy n. 3 viikkoa. Puu kookas ja leveähkö. Todella hieno pöytähedelmä. Suositellaan Melban tilalle.

Sariola, V, syys/talvi

Eräjärvellä Nisulan talossa 1900-luvun alkupuolella syntynyt lajike. Hedelmä keskikokoa pienempi, litteänpyöreä. Pohjaväri keltainen, peitevärinä juovittaista punaa. Malto kovaa ja tiivistä. Maku makean viinihappoinen, hienoarominen. Korkealaatuinen herkkuhedelmä. Tulee myöhään satoikään, mutta kääpiöpuuna sato alkaa jo aikaisin. Vaatii pölyttäjän. Puu kehittyy korkearakenteiseksi. Hyvä pakkasen ja taudinkestävyys. Sopii luomuviljelyyn. Eräs niistä vanhoista lajikkeista, jotka ovat tulossa takaisin kauppaviljelyyn.

Sebrjanoje Kopytse, V, kesä

Pakkasenkestävä omenajaloste Jekaterinburgista. Hyväksyttiin Venäjän lajikerekisteriin 1988 viljeltäväksi Uralilla ja Länsi-Siperiassa. Hedelmän malto on kermanvaaleaa ja hyvin mehukasta. Omenat ovat hyvän makuisia, sopivan happoisia ja aromikkaita. Aikainen.  Hedelmät pieniä 60–80 g. Pakkasenkestävyys on erinomainen ja ruvenkestävyys kohtalaisen hyvä.

Sejanets Zari, III, talvi

Luontaisesti kääpiöivä myöhäinen talviomena Tseljabinskistä. Hedelmät keskikokoisia 90–110 g, vaaleankeltaisia. Maku on sopivan happoinen, kypsänä hyvin herkullinen. Hedelmillä on hyvä säilyvyys, aina kevääseen saakka.  Hyvä talveentuja syksyllä. Kääpiöivän kasvutavan omaava lajike, korkeus vain n. 2,5 m. Kestää kohtalaisen hyvin omenarupea.

Sergiana, IV, syys

Moskovalainen syysomena (Partizanka x Antononka). Käyttöaika syys–lokakuulla. Kohtalaisen hyvä ruvenkestävyys. Talvenkestävyyttä verrataan Antonovkaan. Koeviljely aloitettiin 1997 ja rekisteröitiin lajikkeeksi 2002. Lajike on kookashedelmäinen ja satoisa. Hedelmä on maultaan korkealaatuinen, koko n. 140 g, väri lähes täyspunainen. Puun kasvu keskivoimakas. Koeviljelyssä taimistollamme.

Severnaja zarja, IV, syys

Syysomema Moskovasta (Altaiskoje Dessertnoje x Melba).  Suositellaan viljeltäväksi mm Luoteis-Venäjällä. Käyttöaika syys–lokakuu. Hyvä talvenkestävyys. Pohjaväri keltainen, jota peittää tummanpunainen peiteväri lähes kokonaan. Hedelmän koko 120–140 g. Malto punaviiruista hienorakeista ja mehevää. Maku hyvä, makeanhappoinen ja lievästi arominen. Koeviljelyssä taimistollamme.

Signe Tillisch, I (II), talvi

Tanskalaisen kamariherra Tillisch:in kehittämä ja tyttärensä Signen mukaan nimeämä hieno talvilajike. Hedelmät suuria, väri keltainen auringon puolella tiilenpunaista hohtoa, korkkihuokoset näkyvät punareunaisina pisteinä, erittäin hieno herkkuhedelmä. Meillä lajike on hyvin talvenarka ja vaatii lämpimän kasvupaikan ja kevyen maan.

Silva, III (IV), myöh. kesä

Ruotsalainen lajike, joka meillä on osoittautunut hyvin kestäväksi ja satoisaksi. Hedelmät kookkaita, kekomaisia, vaalean vihreitä, hyväntuoksuisia ja aromikkaita. Terveys näyttää hyvältä, joskin muumiotautia saattaa esiintyä. Omenat ovat lyhytkantaisia, minkä johdosta raakileharvennus on tarpeen varisemisen ehkäisemiseksi.

Slava popediteljam, III, myöh. syys

(Voittajalle kunnia) Ukrainalainen risteytys (Papirovka x McIntosh). Liitettiin Venäjän lajikerekisteriin 1975. Hedelmä kookas, 130 -170 g, tummanpunainen, täyteläinen ja arominen. Malto kullankeltaiseen vivahtava, rapea, mehukasta ja kevytsyöntistä vaikkakin tiivistä  Hieno ja lähes ruvenkestävä omena korvaamaan Lobon ja Melban. Mallon kiinteys antaisi viitteitä hyvästä säilyvyydestä ja kauppakestävyydestä. Poimittava syyskuussa ja säilyy joulukuun alkuun.

Slavjanka, IV, aik.talvi

Mitshurin v. 1896 risteyttämä (Antonovka x Renet Ananasnyj) venäläinen lajike. Hedelmä keltainen, valopuolelta kuultavasti vaalean punainen, keskikokoinen, hyvä pöytä- ja talouskäyttöomena.  Malto on valkoista, mehukasta ja makeaa, lievähappoista. Hyvä ruven ja muumiotaudin kestävyys. Puu hillittykasvuinen ja pienikokoinen, tulee nuorena satoikään, erittäin runsassatoinen.

Snygg, V, kesä

Hyvin vanha suomalainen maatiaislajike, lähtöisin Hyvinkäältä n 1880. Puu on hillitty- ja pienikasvuinen ja hyvin aikaisin satoikään tuleva. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, kauniin punaviiruinen. Malto karkearakeista, mehukasta, imelänhappoista, raikasta. Hyvä syönti ja taloushedelmä. Tunnetuin säleikköpuulajikkeemme. Hedelmä halkeilee herkästi kantakuopan ympäriltä.

Sokerimiron, V, kesä

(Mironowka, Mironoje) Hyvin vanha venäläinen lajike, jota on viljelty Karjalan kannaksella jo 1800 luvun alussa. Hedelmät ovat keskikokoisia tai sitä pienempiä, punaviiruisia, kantakuopan seutu vahvasti korkkiutunut. Maku puhtaan imelä, kuivilla paikoilla jopa imelänkarvas. Myöhäissatoinen. Hyvä pölyttäjä.

Sokolovskoje, IV, talvi LK

Luontaisesti kääpiöivä lajike Tsljabinskistä. Venäjän lajikekokeiluun lajike otettiin 1994 ja nimettiin lajikkeeksi 2002. Hedelmä isokokoinen 190–220 g. Pohjaväri kellanvihreä, peiteväri punaisina läiskinä, jotka peittävät suuren osan hedelmän pintaa. Malto tiivistä, mehukasta ja hienorakeista. Maku imelänhappoinen, kypsänä miellyttävän makuinen. Sato poimitaan lokakuun alussa ja hedelmät säilyvät tammikuulle saakka. Talvenkestävyys on kohtalaisen hyvä ja mahdolliset vauriot korjaantuvat nopeasti. Ruvenkestävyys hyvä. Sato alkaa jo nuorena ja on runsas. Puu matalakasvuinen 1,5–2,0 m.

Solntsedar, V, myöh. kesä

(Auringon lahja) Vanha lajike vuodelta 1939 Jekaterinburgista. Nimettiin Venäjän lajikerekisteriin 1959. Lajiketta viljellään nykyisin Venäjän pohjoisilla alueilla  mm Uralilla. Kestävä ainakin Kemi-Kajaani linjalle, joskin saanut leutoina ja märkinä talvina pieniä vaurioita Pohjois-Savon kokeilutarhoilla. Hedelmä kookas 110–150 g. Pohjaväri kullankeltainen, peitevärinä niukkaa valopuolen oranssia. Hedelmän kuori paksu. Malto erittäin mehukasta ja rapeaa. Maku makea ja lievästi happoinen ja fantastisen aromikas. Kypsyy syyskuun alkupuolella ja säilyy n kuukauden verran. Ei ole tavattu omenarupea.

Solnyshko. IV, aik. Talvi R

Rupiresistenssi lajike Oriolista vuodelta 1993. Venäjän lajikerekisteriin lajike otettiin 2001. Menestynyt erittäin hyvin Pohjois-Savon koetarhoissa. Hedelmä 130–160 g. Pohjaväri on vihreänkeltainen, vadelmanpunaläiskäinen peiteväri peittää lähes koko hedelmän. Malto on vaaleaa, tiivistä, hienorakeista ja erinomaisen mehukasta. Hedelmät säilyvät jouluun saakka. Maku kypsänä on herkullinen, sopivasti happoinen ja makea, miedosti arominen. Puu on melko aikaissatoinen, myöhemmin hyvinkin runsassatoinen. Puu on keskikokoinen ja latvus säännöllisen pyöreä. Lajike ei sairastu omenarupeen, koska se sisältää Vf-geenin ja on muutoinkin hyvin terve. Koeviljelyssä taimistollamme.

Sortavalan imelä, III (V), syys

Alunperin kaiketi venäläinen lajike. Suomessa oleva kanta polveutuu sortavalalaisesta emopuusta. Hedelmät kookkaita, lievästi kekomaisia, punaläiskäisiä. Maku puhtaan makea ilman sanottavaa happoisuutta. Sokerimironia parempi lajike.

Stars, III, talvi

Latvialainen lajike. Syntynyt Starking Delicios-lajikkeen vapaapölytteisestä siemenestä. Nimettiin venäjän lajikerekisteriin 1984 Venäjän luoteisosissa viljeltäväksi. Maku ja ulkonäkö muistuttaa Red Delicios lajiketta. Hedelmä keskikokoinen tai kookas, 140–160 g litteänpyöreä, kauttaaltaan punainen. Hyvänmakuinen. Hyvä ruvenkestävyys. Hedelmät säilyvät helmikuulle.

Strojevskoje III (IV), talvi R

Rupiresistenssi talvilajikeuutuus Oriolista. Otettiin lajikekokeiluun 1997 ja liitettiin lajikerekisteriin 2001. Lajike on runsas- ja aikaissatoinen. Hedelmät keskikokoa suurempia, n 120 g, kartiomaisia. Keltaista pohjaväriä peittää kirkkaanpunainen peiteväri lähes omenan ympäri. Malto karkeahkoa, lievästi vihertävää, tiivistä ja mehukasta. Maku hyvä, makeanhappoinen ja aromaattinen. Lajike on täysin ruvenkestävä, sisältää Vf-geenin. Muumiotaudinkestävyys on hyvä. Hedelmät kestävät säilytystä helmikuulle saakka. Koeviljelyssä taimistollamme.

Studentsheskoje, III, myöh. talvi R

(Opiskelija) Venäläinen ruvernkestävä talvilajike Moskovan yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta Lajike merkittiin Venäjän lajikerekisteriin 1989. Hedelmät n 150 g, tasakokoisia ja tyylikkään kauniita, punaisia. Malto hienorakeista, mehukasta ja kiinteää. Maku raikkaan happoinen ja sopivasti makea ja aromikas. Kypsyy vasta joulukuulla varastossa, säilyy kevääseen saakka Mainio pöytähedelmä. Omaa edellytyksiä  Lobon jälkeen markkinoitavaksi kauppahedelmäksi erityisesti luomuviljelyssä. Lajike on runsas- ja aikaissatoinen. Ruvenkestävyys on hyvä. Koeviljelyssä taimistollamme.

Sugisdessert, III, syys

Virolainen lajike, jonka on risteyttänyt prof. A Siimon (Antonovka x Wealthy) 1946. Hedelmät keskikokoisia tai suuria, jopa 160 g. Pohjaväri helakankeltainen, peiteväri ruusunpunainen. Malto mehukasta, kellanvalkeaa. Maku raikkaan happoinen, makea ja aromaattinen. Todella hieno omena. Kypsyy syyskuussa ja säilyy marraskuulle.

Suislepp, V, myöh. kesä

(Suislepper, Suislepskoje, Weissensteiner rothstrahliger, Huovilan omena) Eestiläinen lajike joka on ollut meillä viljelyssä 1900 luvun alusta alkaen. Hedelmät keskikokoisia, silmään päin pyöristyviä, harjuisia. Hehkuvan ruusunpunainen peiteväri koristaa hedelmää viiruina tai läiskinä. Omena on mehukas, makeanhappoinen ja miellyttävän raikas, vadelmamausteinen. Terve lajike. Sopii luomuviljelyyn.

Summerred, II (III), syys

Kanadalainen (vuodelta 1964) syyslajike, on saavuttanut suurta suosiota omenan ammattiviljelijäin ja kaupan alueella. Myös erinomainen lajike kotipuutarhoihin eteläisessä Suomessa. Hedelmä punainen, raikkaan happoinen ja erinomaisen hyvän makuinen, syysomenaksi hyvin säilyvä. Ei ole esiintynyt rupiongelmia.

Suomen suurin, IV, syys

Lajike on lähtöisin Kangasniemeltä. Omenat ovat suuria, pitkänpyöreitä, täysin punaisia. Maku hyvin lievästi happoinen ja makea. Hyvä syönti- sekä talousomena. Terve lajike. Sopii luomuviljelyyn.

Syysjuovikas, IV (V), syys

(Syysviiru) Hedelmä kookas, pohjaväri vihreänkeltainen, oranssinen peiteväri muodostaa kannasta silmään ulottuvia juovia. Hyvä talousomena. Puu hyvärakenteinen ja kestävä. Terveytensä puolesta sopii luomuviljelyyn.

Säfstaholm, III (IV), kesä

Lajike syntynyt Ruotsissa siemenkylvöstä 1830-luvulla. Hedelmät ovat keskikokoisia, keveitä. Pohjaväri vaaleankeltainen, peiteväriä runsaasti ruusun ja karmiininpunaisina juovina tai läiskinä. Maku makean viinihappoinen. Hyvä pölyttäjä. Vanhoja kartanolajikkeita.

Särsö, III (IV), syys

(Cloetta) Ruotsalainen lajike. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, litteänpyöreä, sileäpintainen, oranssipisteinen tai viiruinen. Malto kiinteä, hienon happoinen, vähän makea. Ruvenkestävä ja muutoinkin hyvin terve. Parhaita luomulajikkeitamme.

Tallinnan päärynäomena, III, myöh. kesä

(Räävelin päärynäomena) Vanha Eestiläinen lajike 1700 luvulta, jota on Suomessa viljelty jo 100 vuotta. Hedelmä keskikokoinen, vaaleankeltainen, peiteväri runsas ruskehtavan punainen. Malto tiivistä ja hyvin mehukasta, usein kuulakasta. Maku hieno, päärynän makua muistuttava. Korkea C-vitamiinipitoisuus. Satoisampi kääpiöpuuna.

Talvikaneli, III, aik.talvi

Suomalainen uutuusjaloste Lobo x Punakaneli. Hedelmät täysin punaisia, niissä on selvä kaneliaromi. Kypsyvät lokakuussa ja säilyvät joulukuulle. Puu hyvärakenteinen. Kohtalaisen terve.

Talvikki, III, talvi

Suomalainen uutuusjaloste Lobo x Yläkauttu. Hedelmä on isokokoinen, kellanvihreä, joskin punaista peiteväriä esiintyy hedelmien valopuolella. Poiminta lokakuun loppupuolella. Hedelmät kypsyvät marraskuun aikana ja säilyvät maaliskuulle saakka. Maku miedosti hapan, mausteinen. Sopii sekä tuore että talouskäyttöön. Lajikkeessa ei ole esiintynyt rupea.

Tambovskoje, III, syys

Venäläinen syyslajike Mitshurinskista  (Skljanka Kurskaja x  Belyi Nalif). Menestyy Luoteis-Venäjällä hyvin. Hedelmä  120–140 g, pyöreän ovaalinmuotoinen. Omenan pohjaväri on kellanvihreä, muta kirkkaanpunainen peiteväri peittää hedelmän suurimman osan. Malto on lievästi vihertävää, hienorakeista ja mehukasta. Maku on viinihappoinen ja aromaattinen, hyvä tuorehedelmä. Hedelmät säilyvät n 2 kk.

Tobias, III, talvi

Suomalainen uutuusjaloste Lobo x Huvitus. Hedelmät suuria, kartiomaisia. Väri punainen tai voimakkaan punaviiruinen, myös malto on punertavaa. Maku on erittäin hieno, makea ja aromikas. Hedelmät säilyvät jouluun saakka. Satoisuus hyvä ja säännöllinen.

Tohoku, II myöh. syys

Uusi japanilainen lajike, joka on meille saatu Norjasta. Hedelmä voimakkaan punainen, kiinteämaltoinen. Muistuttaa maultaan Fuji-omenaa. ja on sen sisarlajike. Suositellaan vain lämpimille paikoille.

Tsaarin kilpi, V (VI), kesä

(Aino-Omena, Tsarskij schip ploskij). Kotoisin Tartosta, tullut Suomeen 1885. Hedelmä keskikokoinen, kekomainen. Pohjaväri keltainen, jossa auringonpuolella kirkkaita punajuovia. Malto pehmeää ja mehevää. Maku vaatimaton, erinomainen taloushedelmä. Suurisatoinen. Hyvin pakkasenkestävä. Jotkut taimitarhat myyvät tätä Kuhno-nimellä

Tshudnoje, V, kesä LK

(Ihmeellinen) Luontaisesti kääpiöivä lajike Tseljabinskistä. Hedelmä kookas 120–140 g kesäomena. Omena vihreänkeltainen, peitevärinä voimakasta tummaa punaa. Malto mehukasta, hienorakeista, vaalean vihertävänkeltaista. Maku happamanmakeaa, hyvänmakuista. Talven- ja ruvenkestävyys erinomaiset Sato alkaa kolmantena vuonna, ollen n. 100 kg/puu. Pieni ja kääpiöivä puu, korkeus n. 2–2,5 m.

Tsistotel, IV, aik.talvi

(Kirkastaja) Venäläinen risteytysjaloste (Antonovka x SR 0523) Oriolista. Lajike otettiin koeviljelyyn Venäjällä 1989. Omenan pohjaväri on kiiltävän kellanvihreä, jota peittää kaunis viirukas puna toispuoleisesti. Malto on vihertävää, melko hienorakeista ja mehukasta. Maku on makeanhappoinen, lieväarominen ja hyvin miellyttävä. Hedelmät säilyvät aina helmikuun lopulle saakka. Lajike on käytännössä ruvenkestävä sisältäen Vm-geenin. Talvenkestävyys on verratavissa Antonovkaan. Parhaita talvilajikkeita luomuviljelyyn ja kotipuutarhoihin.

Turso, V, syys/talvi

Suomalainen lajike, jonka alkuperä lienee Kangasalta Tursolan talosta. Hedelmät hyvin suuria, hapahkoja, kauniin oranssiviiruisia. Mahtava talousomena. Erittäin pakkasenkestävä.

Uralskoje Nalifnoje VI, syys

(Uralin kuultava nalif) Risteytysjaloste Tseljabinskistä (Punainen Ranetka x Papirova). Liitetty Venäjän lajikerekisteriin 1959. Eräs maailman pakkasenkestävimpiä omenia, sopeutunut hyvin lyhyeen kasvukauteen. Viljellään Luoteis-Venäjällä ja Siperiassa aina Kaukoitään saakka. Hedelmä pieni, 40–60 g, pohjavärillinen. Malto kermanväristä, hienorakeista ja mehevää. Maku on happamanimelä, hyvä. Sato alkaa aikaisin. Puu pienikokoinen, latvukseltaan osittain riippuva. Hyvä lajike ankariin oloihin.

Uslada, IV, syys

(nautinto) Hieno risteytysjaloste Moskovan yliopistollisesta puutarhasta 1972 ( Narodnoje x Severjanka ). Hedelmät ovat keskikokoa suurempia, n 120 g. Pohjaväri on vihreänkeltainen ja peiteväri ilmenee kirkkaanpunaisina läiskinä tai viiruina lähes omenan ympäri. Malto on valkeaa, kuoren alta punertavaa, hienorakeista ja mehukasta. Maku erinomaisen herkullinen lievästi vadelma-arominen. Puu on hyvin talvenkestävä ja kestävyydeltään verrattavissa Antonovkaan. Ruvenkestävyys on hyvä. Satoisuus on runsas ja jokavuotinen, sato on aikaisin alkava. Hedelmät kestävät hyvin käsittelyä ja säilyvät joulukuulle saakka.

Vaasan talvi, IV, talvi

O. Syringin omistuksessa olleen Vaasan Gerbyssä sijainneen taimitarhan erikoislajike 1930 luvulta. Taimitarhaviljelijä Syring vertasi lajiketta laadultaan Åkerö-lajiketta vastaavaksi, mutta mainitsi sen olevan paremmin talvea kestävä ja muutoinkin Pohjanmaan rannikolle soveliaampi. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, pitkänpyöreä, väriltään kellertävä. Maku muistuttaa Åkerö-lajiketta.

Valkea kuulas, III, kesä

(Transparente blance, Papirovka) Baltialainen lajike, jota viljellään lähes kaikissa maissa. Hedelmä keskikokoinen, nuorissa puissa suuri, pohjavärillinen, vaalean keltainen. Maku raikkaan happoinen, lievästi aromaattinen. Aikais- ja runsassatoinen, hyvä pölyttäjä. Saa helposti pakkasvaurioita, mutta omaa hyvän elpymiskyvyn.

Valkea Nalif, IV (V), kesä

Kotoisin Pohjois-Venäjältä. Hedelmät kookkaita, kekomaisia, harjuisia valkeanvihreitä. Maku lievän viinihappoinen, makeahko. Aikais- ja runsassatoinen. Suositellaan Valkean kuulaan tilalle Keski- ja Pohjois-Suomeen.

Valkealan kesä, IV, kesä

Valkealan kartanon perinteinen makea kesäomena 1800-luvulta. Hedelmä litteähkö. Väri vihreä, jossa valopuolella karmosjuovia. Maku lähes hapoton, hyvin makea. Historiallinen harvinaisuus. Muistuttaa kuuluisaa Borgovskoje lajiketta

Valkealan syys, V, syys

(Hannan omena) Valkealan kartanon mainetta saavuttanut pakkasenkestävä ja terve syysomena. Syntynyt n 1860 saksalaisen omenan siemenestä. Hedelmät suuria, yli 100 g, pitkänomaisia. Väri punajuovainen. Maku heikosti happoinen, makea. Lajike on hyvin terve sekä runsas- ja aikaissatoinen.

Wealthy, III, talvi

(Tartu roosoun) Lajike on syntynyt Minnesotassa 1860 luvulla marjaomenan siemenestä. Omenan koko vaihtelee, nuorten puiden suurista vanhojen puiden pieniin. Pohjaväri on vihreä, sitä peittaa joskus hyvinkin runsas loistavan punainen peiteväri. Malto valkeaa, mureaa ja mehevää. Maku viinihappoinen, kypsänä miellyttävä. Sadoltaan Wealthy on ilmiömäisen hyvä. Parhaita mehuomeniamme eteläisiin vyöhykkeisiin.

Venjaminovskoje, III, talvi R

Rupiresistenssi lajikeuutuus Oriolista. Lajike otettiin kokeiluun 1997 ja nimettiin Venäjän lajikerekisteriin 2001. Hedelmä on n. 130g, lievästi kekomainen, usein epäsymmetrinen lähes ympäriinsä vadelmanpunainen. Malto on vaaleankeltaista, erittäin mehevää, tiivistä ja hienorakeista. Maku imelänhappoinen, kypsänä hyvä. Lajike on aikais- ja erityisen runsassatoinen. Hedelmät säilyvät helmikuulle saakka. Lajike on täysin ruvenkestävä sisältäen Vf-geenin. Lajiketta pidetään kotimaassaan myös muumiotaudin kestävänä. Koeviljelmillä lajike on kestänyt hyvin vielä IV vyöhykkeellä. Koeviljelyssä taimistollamme.

Vinnoje, IV, syys

Vanha venäläinen paikallislajike Pavlovskista. Lajike on esiteltynä jo vuoden 1868 ”Russian pomologiassa”. Koeviljelyyn se otettiin 1948 ja liitettiin venäjän lajikerekisteriin 1959 Leningradin alueelle. Hedelmä on kaunis, vadelmanpunatäpläinen. Malto on lievästi vihertävää, mehukasta ja mureaa. Maku miellyttävä, viinihappoinen. Lajikkeella on hyvä ruvenkestävyys. Satoisuus runsas ja sato alkaa keskiaikaisin. Koeviljelyssä taimistollamme.

Viurilan ananas, III, myöh. kesä

Viurilan kartanon nimikkolajike. Hedelmä keskikokoinen tai kookas, lievästi litteänpyöreä. Pohjaväri kellanvihreä. Tasainen peiteväri muodostunut viiruista ja pikku pisteistä. Kaunis ja erittäin hyvänmakuinen herkkuhedelmä. Kookas puu.

Vuokko, II (III) kesä

Suomalainen uutuuslajike (Melba x Huvitus). Laskettu tutkimuslaitokselta kauppaan syksyllä 1999. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, vaaleankeltainen. Malto on mureaa ja mehukasta. Maku lievästi happoinen, hyvin sokerinen, miellyttävä. Omaa kesäomenaksi erittäin hyvän säilyvyyden. Suositellaan korvaamaan Valkea Kuulas lajikkeen. Lajike on todennäköisesti talvenkestävämpi, kuin viljelysuositus osoittaa. Vaatii kemiallista ruventorjuntaa ainakin sateisina kesinä.

Yläkauttu, IV, talvi

Ruovedeltä kotoisin oleva Antonovkan jälkeläinen. Hedelmä hyvin suurikokoinen jopa 300-400 g, vihreä. Maku antonovkan tyyppinen, mutta kypsyttyään makeampi. Erinomainen talous ja mehuomena.

Zhemzyshnaja, II, kesä

Kaunis kesäomena Mitshurinskista, (Wealthy x Signe Tillisch). Käyttöaika elo–syyskuussa. Hyvä ruvenkestävyys ja satoisa ja aikaissatoinen. Hedelmä kookas, 180 g,. Maku on makeanhappoinen, jota ryydittää voimakas aromi. Väri keltainen, mutta voimakkaasti helmiäishohtoinen. Arvioitu menestyminen II. Koeviljelyssä taimistollamme.

Zimnaja Krasavitsa, IV, talvi

Moskovalainen talviomena (Antonovka x Red Delicieus). Lajike otettiin kokeiluun 1990 ja sitä suositellaan Luoteis-Venäjän alueelle. Hedelmät kooltaan suuria n 170 g, väritykseltään purppuran punaisia. Malto on mehukasta ja  hienorakeiista. Maku kypsänä hyvä, sopivasti sokerinen ja happoinen. Käyttöaika marras–toukokuu. Lajikkeella on erittäin hyvä talvenkestävyys ja kohtalaisen hyvä ruvenkestävyys. Puu keskikokoinen. Kokeilussa taimistollamme.

Zimnoje Nizskorosloje, IV, talvi LK

(talvinen matalakasvuinen) Luontaisesti kääpiöivä talviomena Tseljabinskistä. Lajikkeen talvenkestävyys on erittäin hyvä ja ruvenkestävyys hyvä. Hedelmät suuria, 140–160 g. Väritys on vihertävänkeltainen, toispuoleisesti punainen. Maku happoisen makea, miellyttävä. Hedelmät säilyvät tammikuulle saakka. Puu jää pienikokoiseksi, vain 1,5–2,0 m. Ei sovellu kääpiöperusrungolle.

Åkerö, II (III), talvi

Vanha ruotsalainen perusomena. Hedelmä yleensä keskikokoinen muodoltaan lieriömäinen. Pohjaväri keltainen, peitevärin määrä vaihtelee, ollen osittain tiilenpunainen. Malto kovaa ja kiinteää. Maku lievähappoinen, makea ja siinä tuntuu Åkerölle ominainen voimakas aromi. Puu tulee varsin myöhään satoikään ja omaa taipumusta jaksottaissatoisuuteen. Lajike omaa alttiutta omenan tuppilohomeelle. Vanha, mutta silti erittäin hyvä herkkulajike. Suositellaan kääpiöperusrungolle vartettuna.

Åkerö Hassel, II (III), talvi

Äkerö-lajikkeen uusin muunnos. Väriltään täysin punainen. Tavallista Åkeröä aikaissatoisempi ja terveempi. Suositellaan erityisesti kääpiöpuuna viljeltäväksi.

Rupiresistentit omenalajikkeet, (III - ?) (kp)

Kokeilemme aivan uusia ja täydellisesti omenarupea kestäviä omenalajikkeita ja niiden menestymistä Suomessa. Lajikkeet ovat syys-talvilajikkeita. Hedelmät ovat kookkaita ja värikkäitä. Näitä on toistaiseksi saatavana piiskataimina vartettuna kääpiöiville B9 ja B396 perusrungoille. Talvenkestosta ei ole kokemuksia Suomessa, mutta oletettavasti menestyvät vyöhykkeillä I-III. Näitä käyttämällä pääsee täydellisesti eroon omenaruven torjunnasta. Kokeilussamme seuraavat lajikkeet: Afrodita, Bolotovskoje, Jubilej Moskvy, Jubiljar, Orlovskoje polesje, Solnymsko, Strojevskoje ja Venjaminovskoje.

Välirunkokääpiöpuut

Tuotekehitystyömme on kehittänyt kääpiöivän omenapuun, jonka juuristo-osa on voimakaskasvuista ja hyvin ankkuroituvaa antonovkaperusrunkoa. Kasvua hillitään runkoon vartetulla B9 kääpiörunko-osalla, jonka jälkeen alkaa puun lajikeosa. Voimakas juuristo on kääpiöivää juuristoa tehokkaampi veden ja ravinteiden ottaja ja ankkuroi puun hyvin maahan. Välirunko-osa hillitsee puun kasvua ja antaa lajikkeelle kääpiöpuun ominaisuudet. Seuraavia lajikkeita on saatavana 2-vuotisina astiataimina: Borgovskoje, Eppulainen, Esteri, Heta, Hyvingiensis, Junost, Konfektnoje, Långsjön päärynäomena, Pekka, Pekkalan puu, Pirja, Punakaneli, Sandra ja Särsö.