Tuotekehitystyömme on kehittänyt kääpiöivän omenapuun, jonka juuristo-osa on voimakaskasvuista ja hyvin ankkuroituvaa antonovkaperusrunkoa. Kasvua hillitään runkoon vartetulla B9 kääpiörunko-osalla, jonka jälkeen alkaa puun lajikeosa. Voimakas juuristo on kääpiöivää juuristoa tehokkaampi veden ja ravinteiden ottaja ja ankkuroi puun hyvin maahan. Välirunko-osa…
Rupiresistentit omenalajikkeet, (III – ?) (kp)
Kokeilemme aivan uusia ja täydellisesti omenarupea kestäviä omenalajikkeita ja niiden menestymistä Suomessa. Lajikkeet ovat syys-talvilajikkeita. Hedelmät ovat kookkaita ja värikkäitä. Näitä on toistaiseksi saatavana piiskataimina vartettuna kääpiöiville B9 ja B396 perusrungoille. Talvenkestosta ei ole kokemuksia Suomessa, mutta oletettavasti menestyvät vyöhykkeillä…
Åkerö Hassel, II (III), talvi
Äkerö-lajikkeen uusin muunnos. Väriltään täysin punainen. Tavallista Åkeröä aikaissatoisempi ja terveempi. Suositellaan erityisesti kääpiöpuuna viljeltäväksi.
Åkerö, II (III), talvi
Vanha ruotsalainen perusomena. Hedelmä yleensä keskikokoinen muodoltaan lieriömäinen. Pohjaväri keltainen, peitevärin määrä vaihtelee, ollen osittain tiilenpunainen. Malto kovaa ja kiinteää. Maku lievähappoinen, makea ja siinä tuntuu Åkerölle ominainen voimakas aromi. Puu tulee varsin myöhään satoikään ja omaa taipumusta jaksottaissatoisuuteen. Lajike…
Zimnoje Nizskorosloje, IV, talvi LK
(talvinen matalakasvuinen) Luontaisesti kääpiöivä talviomena Tseljabinskistä. Lajikkeen talvenkestävyys on erittäin hyvä ja ruvenkestävyys hyvä. Hedelmät suuria, 140–160 g. Väritys on vihertävänkeltainen, toispuoleisesti punainen. Maku happoisen makea, miellyttävä. Hedelmät säilyvät tammikuulle saakka. Puu jää pienikokoiseksi, vain 1,5–2,0 m. Ei sovellu kääpiöperusrungolle.
Zimnaja Krasavitsa, IV, talvi
Moskovalainen talviomena (Antonovka x Red Delicieus). Lajike otettiin kokeiluun 1990 ja sitä suositellaan Luoteis-Venäjän alueelle. Hedelmät kooltaan suuria n 170 g, väritykseltään purppuran punaisia. Malto on mehukasta ja hienorakeiista. Maku kypsänä hyvä, sopivasti sokerinen ja happoinen. Käyttöaika marras–toukokuu. Lajikkeella on…
Zhemzyshnaja, II, kesä
Kaunis kesäomena Mitshurinskista, (Wealthy x Signe Tillisch). Käyttöaika elo–syyskuussa. Hyvä ruvenkestävyys ja satoisa ja aikaissatoinen. Hedelmä kookas, 180 g,. Maku on makeanhappoinen, jota ryydittää voimakas aromi. Väri keltainen, mutta voimakkaasti helmiäishohtoinen. Arvioitu menestyminen II. Koeviljelyssä taimistollamme.
Yläkauttu, IV, talvi
Ruovedeltä kotoisin oleva Antonovkan jälkeläinen. Hedelmä hyvin suurikokoinen jopa 300-400 g, vihreä. Maku antonovkan tyyppinen, mutta kypsyttyään makeampi. Erinomainen talous ja mehuomena.
Vuokko, II (III) kesä
Suomalainen uutuuslajike (Melba x Huvitus). Laskettu tutkimuslaitokselta kauppaan syksyllä 1999. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, vaaleankeltainen. Malto on mureaa ja mehukasta. Maku lievästi happoinen, hyvin sokerinen, miellyttävä. Omaa kesäomenaksi erittäin hyvän säilyvyyden. Suositellaan korvaamaan Valkea Kuulas lajikkeen. Lajike on todennäköisesti talvenkestävämpi,…
Viurilan ananas, III, myöh. kesä
Viurilan kartanon nimikkolajike. Hedelmä keskikokoinen tai kookas, lievästi litteänpyöreä. Pohjaväri kellanvihreä. Tasainen peiteväri muodostunut viiruista ja pikku pisteistä. Kaunis ja erittäin hyvänmakuinen herkkuhedelmä. Kookas puu.
Vinnoje, IV, syys
Vanha venäläinen paikallislajike Pavlovskista. Lajike on esiteltynä jo vuoden 1868 ”Russian pomologiassa”. Koeviljelyyn se otettiin 1948 ja liitettiin venäjän lajikerekisteriin 1959 Leningradin alueelle. Hedelmä on kaunis, vadelmanpunatäpläinen. Malto on lievästi vihertävää, mehukasta ja mureaa. Maku miellyttävä, viinihappoinen. Lajikkeella on hyvä…
Venjaminovskoje, III, talvi R
Rupiresistenssi lajikeuutuus Oriolista. Lajike otettiin kokeiluun 1997 ja nimettiin Venäjän lajikerekisteriin 2001. Hedelmä on n. 130g, lievästi kekomainen, usein epäsymmetrinen lähes ympäriinsä vadelmanpunainen. Malto on vaaleankeltaista, erittäin mehevää, tiivistä ja hienorakeista. Maku imelänhappoinen, kypsänä hyvä. Lajike on aikais- ja erityisen…
Wealthy, III, talvi
(Tartu roosoun) Lajike on syntynyt Minnesotassa 1860 luvulla marjaomenan siemenestä. Omenan koko vaihtelee, nuorten puiden suurista vanhojen puiden pieniin. Pohjaväri on vihreä, sitä peittaa joskus hyvinkin runsas loistavan punainen peiteväri. Malto valkeaa, mureaa ja mehevää. Maku viinihappoinen, kypsänä miellyttävä. Sadoltaan…
Valkealan syys, V, syys
(Hannan omena) Valkealan kartanon mainetta saavuttanut pakkasenkestävä ja terve syysomena. Syntynyt n 1860 saksalaisen omenan siemenestä. Hedelmät suuria, yli 100 g, pitkänomaisia. Väri punajuovainen. Maku heikosti happoinen, makea. Lajike on hyvin terve sekä runsas- ja aikaissatoinen.
Valkealan kesä, IV, kesä
Valkealan kartanon perinteinen makea kesäomena 1800-luvulta. Hedelmä litteähkö. Väri vihreä, jossa valopuolella karmosjuovia. Maku lähes hapoton, hyvin makea. Historiallinen harvinaisuus. Muistuttaa kuuluisaa Borgovskoje lajiketta
Valkea Nalif, IV (V), kesä
Kotoisin Pohjois-Venäjältä. Hedelmät kookkaita, kekomaisia, harjuisia valkeanvihreitä. Maku lievän viinihappoinen, makeahko. Aikais- ja runsassatoinen. Suositellaan Valkean kuulaan tilalle Keski- ja Pohjois-Suomeen.
Valkea kuulas, III, kesä
(Transparente blance, Papirovka) Baltialainen lajike, jota viljellään lähes kaikissa maissa. Hedelmä keskikokoinen, nuorissa puissa suuri, pohjavärillinen, vaalean keltainen. Maku raikkaan happoinen, lievästi aromaattinen. Aikais- ja runsassatoinen, hyvä pölyttäjä. Saa helposti pakkasvaurioita, mutta omaa hyvän elpymiskyvyn.
Vaasan talvi, IV, talvi
O. Syringin omistuksessa olleen Vaasan Gerbyssä sijainneen taimitarhan erikoislajike 1930 luvulta. Taimitarhaviljelijä Syring vertasi lajiketta laadultaan Åkerö-lajiketta vastaavaksi, mutta mainitsi sen olevan paremmin talvea kestävä ja muutoinkin Pohjanmaan rannikolle soveliaampi. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, pitkänpyöreä, väriltään kellertävä. Maku muistuttaa…
Uslada, IV, syys
(nautinto) Hieno risteytysjaloste Moskovan yliopistollisesta puutarhasta 1972 ( Narodnoje x Severjanka ). Hedelmät ovat keskikokoa suurempia, n 120 g. Pohjaväri on vihreänkeltainen ja peiteväri ilmenee kirkkaanpunaisina läiskinä tai viiruina lähes omenan ympäri. Malto on valkeaa, kuoren alta punertavaa, hienorakeista ja…
Uralskoje Nalifnoje VI, syys
(Uralin kuultava nalif) Risteytysjaloste Tseljabinskistä (Punainen Ranetka x Papirova). Liitetty Venäjän lajikerekisteriin 1959. Eräs maailman pakkasenkestävimpiä omenia, sopeutunut hyvin lyhyeen kasvukauteen. Viljellään Luoteis-Venäjällä ja Siperiassa aina Kaukoitään saakka. Hedelmä pieni, 40–60 g, pohjavärillinen. Malto kermanväristä, hienorakeista ja mehevää. Maku on…
Turso, V, syys/talvi
Suomalainen lajike, jonka alkuperä lienee Kangasalta Tursolan talosta. Hedelmät hyvin suuria, hapahkoja, kauniin oranssiviiruisia. Mahtava talousomena. Erittäin pakkasenkestävä.
Tsistotel, IV, aik.talvi
(Kirkastaja) Venäläinen risteytysjaloste (Antonovka x SR 0523) Oriolista. Lajike otettiin koeviljelyyn Venäjällä 1989. Omenan pohjaväri on kiiltävän kellanvihreä, jota peittää kaunis viirukas puna toispuoleisesti. Malto on vihertävää, melko hienorakeista ja mehukasta. Maku on makeanhappoinen, lieväarominen ja hyvin miellyttävä. Hedelmät säilyvät…
Tshudnoje, V, kesä LK
(Ihmeellinen) Luontaisesti kääpiöivä lajike Tseljabinskistä. Hedelmä kookas 120–140 g kesäomena. Omena vihreänkeltainen, peitevärinä voimakasta tummaa punaa. Malto mehukasta, hienorakeista, vaalean vihertävänkeltaista. Maku happamanmakeaa, hyvänmakuista. Talven- ja ruvenkestävyys erinomaiset Sato alkaa kolmantena vuonna, ollen n. 100 kg/puu. Pieni ja kääpiöivä puu,…
Tsaarin kilpi, V (VI), kesä
(Aino-Omena, Tsarskij schip ploskij). Kotoisin Tartosta, tullut Suomeen 1885. Hedelmä keskikokoinen, kekomainen. Pohjaväri keltainen, jossa auringonpuolella kirkkaita punajuovia. Malto pehmeää ja mehevää. Maku vaatimaton, erinomainen taloushedelmä. Suurisatoinen. Hyvin pakkasenkestävä. Jotkut taimitarhat myyvät tätä Kuhno-nimellä
Tohoku, II myöh. syys
Uusi japanilainen lajike, joka on meille saatu Norjasta. Hedelmä voimakkaan punainen, kiinteämaltoinen. Muistuttaa maultaan Fuji-omenaa. ja on sen sisarlajike. Suositellaan vain lämpimille paikoille.
Tobias, III, talvi
Suomalainen uutuusjaloste Lobo x Huvitus. Hedelmät suuria, kartiomaisia. Väri punainen tai voimakkaan punaviiruinen, myös malto on punertavaa. Maku on erittäin hieno, makea ja aromikas. Hedelmät säilyvät jouluun saakka. Satoisuus hyvä ja säännöllinen.
Tambovskoje, III, syys
Venäläinen syyslajike Mitshurinskista (Skljanka Kurskaja x Belyi Nalif). Menestyy Luoteis-Venäjällä hyvin. Hedelmä 120–140 g, pyöreän ovaalinmuotoinen. Omenan pohjaväri on kellanvihreä, muta kirkkaanpunainen peiteväri peittää hedelmän suurimman osan. Malto on lievästi vihertävää, hienorakeista ja mehukasta. Maku on viinihappoinen ja aromaattinen, hyvä…
Talvikki, III, talvi
Suomalainen uutuusjaloste Lobo x Yläkauttu. Hedelmä on isokokoinen, kellanvihreä, joskin punaista peiteväriä esiintyy hedelmien valopuolella. Poiminta lokakuun loppupuolella. Hedelmät kypsyvät marraskuun aikana ja säilyvät maaliskuulle saakka. Maku miedosti hapan, mausteinen. Sopii sekä tuore että talouskäyttöön. Lajikkeessa ei ole esiintynyt rupea.
Talvikaneli, III, aik.talvi
Suomalainen uutuusjaloste Lobo x Punakaneli. Hedelmät täysin punaisia, niissä on selvä kaneliaromi. Kypsyvät lokakuussa ja säilyvät joulukuulle. Puu hyvärakenteinen. Kohtalaisen terve.
Tallinnan päärynäomena, III, myöh. kesä
(Räävelin päärynäomena) Vanha Eestiläinen lajike 1700 luvulta, jota on Suomessa viljelty jo 100 vuotta. Hedelmä keskikokoinen, vaaleankeltainen, peiteväri runsas ruskehtavan punainen. Malto tiivistä ja hyvin mehukasta, usein kuulakasta. Maku hieno, päärynän makua muistuttava. Korkea C-vitamiinipitoisuus. Satoisampi kääpiöpuuna.
Särsö, III (IV), syys
(Cloetta) Ruotsalainen lajike. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, litteänpyöreä, sileäpintainen, oranssipisteinen tai viiruinen. Malto kiinteä, hienon happoinen, vähän makea. Ruvenkestävä ja muutoinkin hyvin terve. Parhaita luomulajikkeitamme.
Säfstaholm, III (IV), kesä
Lajike syntynyt Ruotsissa siemenkylvöstä 1830-luvulla. Hedelmät ovat keskikokoisia, keveitä. Pohjaväri vaaleankeltainen, peiteväriä runsaasti ruusun ja karmiininpunaisina juovina tai läiskinä. Maku makean viinihappoinen. Hyvä pölyttäjä. Vanhoja kartanolajikkeita.
Syysjuovikas, IV (V), syys
(Syysviiru) Hedelmä kookas, pohjaväri vihreänkeltainen, oranssinen peiteväri muodostaa kannasta silmään ulottuvia juovia. Hyvä talousomena. Puu hyvärakenteinen ja kestävä. Terveytensä puolesta sopii luomuviljelyyn.
Suomen suurin, IV, syys
Lajike on lähtöisin Kangasniemeltä. Omenat ovat suuria, pitkänpyöreitä, täysin punaisia. Maku hyvin lievästi happoinen ja makea. Hyvä syönti- sekä talousomena. Terve lajike. Sopii luomuviljelyyn.
Summerred, II (III), syys
Kanadalainen (vuodelta 1964) syyslajike, on saavuttanut suurta suosiota omenan ammattiviljelijäin ja kaupan alueella. Myös erinomainen lajike kotipuutarhoihin eteläisessä Suomessa. Hedelmä punainen, raikkaan happoinen ja erinomaisen hyvän makuinen, syysomenaksi hyvin säilyvä. Ei ole esiintynyt rupiongelmia.
Suislepp, V, myöh. kesä
(Suislepper, Suislepskoje, Weissensteiner rothstrahliger, Huovilan omena) Eestiläinen lajike joka on ollut meillä viljelyssä 1900 luvun alusta alkaen. Hedelmät keskikokoisia, silmään päin pyöristyviä, harjuisia. Hehkuvan ruusunpunainen peiteväri koristaa hedelmää viiruina tai läiskinä. Omena on mehukas, makeanhappoinen ja miellyttävän raikas, vadelmamausteinen. Terve…
Sugisdessert, III, syys
Virolainen lajike, jonka on risteyttänyt prof. A Siimon (Antonovka x Wealthy) 1946. Hedelmät keskikokoisia tai suuria, jopa 160 g. Pohjaväri helakankeltainen, peiteväri ruusunpunainen. Malto mehukasta, kellanvalkeaa. Maku raikkaan happoinen, makea ja aromaattinen. Todella hieno omena. Kypsyy syyskuussa ja säilyy marraskuulle.
Studentsheskoje, III, myöh. talvi R
(Opiskelija) Venäläinen ruvernkestävä talvilajike Moskovan yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta Lajike merkittiin Venäjän lajikerekisteriin 1989. Hedelmät n 150 g, tasakokoisia ja tyylikkään kauniita, punaisia. Malto hienorakeista, mehukasta ja kiinteää. Maku raikkaan happoinen ja sopivasti makea ja aromikas. Kypsyy vasta joulukuulla varastossa, säilyy…
Strojevskoje III (IV), talvi R
Rupiresistenssi talvilajikeuutuus Oriolista. Otettiin lajikekokeiluun 1997 ja liitettiin lajikerekisteriin 2001. Lajike on runsas- ja aikaissatoinen. Hedelmät keskikokoa suurempia, n 120 g, kartiomaisia. Keltaista pohjaväriä peittää kirkkaanpunainen peiteväri lähes omenan ympäri. Malto karkeahkoa, lievästi vihertävää, tiivistä ja mehukasta. Maku hyvä, makeanhappoinen…
Stars, III, talvi
Latvialainen lajike. Syntynyt Starking Delicios-lajikkeen vapaapölytteisestä siemenestä. Nimettiin venäjän lajikerekisteriin 1984 Venäjän luoteisosissa viljeltäväksi. Maku ja ulkonäkö muistuttaa Red Delicios lajiketta. Hedelmä keskikokoinen tai kookas, 140–160 g litteänpyöreä, kauttaaltaan punainen. Hyvänmakuinen. Hyvä ruvenkestävyys. Hedelmät säilyvät helmikuulle.
Sortavalan imelä, III (V), syys
Alunperin kaiketi venäläinen lajike. Suomessa oleva kanta polveutuu sortavalalaisesta emopuusta. Hedelmät kookkaita, lievästi kekomaisia, punaläiskäisiä. Maku puhtaan makea ilman sanottavaa happoisuutta. Sokerimironia parempi lajike.
Solnyshko, IV, aik. Talvi R
Rupiresistenssi lajike Oriolista vuodelta 1993. Venäjän lajikerekisteriin lajike otettiin 2001. Menestynyt erittäin hyvin Pohjois-Savon koetarhoissa. Hedelmä 130–160 g. Pohjaväri on vihreänkeltainen, vadelmanpunaläiskäinen peiteväri peittää lähes koko hedelmän. Malto on vaaleaa, tiivistä, hienorakeista ja erinomaisen mehukasta. Hedelmät säilyvät jouluun saakka. Maku…
Solntsedar, V, myöh. kesä
(Auringon lahja) Vanha lajike vuodelta 1939 Jekaterinburgista. Nimettiin Venäjän lajikerekisteriin 1959. Lajiketta viljellään nykyisin Venäjän pohjoisilla alueilla mm Uralilla. Kestävä ainakin Kemi-Kajaani linjalle, joskin saanut leutoina ja märkinä talvina pieniä vaurioita Pohjois-Savon kokeilutarhoilla. Hedelmä kookas 110–150 g. Pohjaväri kullankeltainen, peitevärinä…
Sokolovskoje, IV, talvi LK
Luontaisesti kääpiöivä lajike Tsljabinskistä. Venäjän lajikekokeiluun lajike otettiin 1994 ja nimettiin lajikkeeksi 2002. Hedelmä isokokoinen 190–220 g. Pohjaväri kellanvihreä, peiteväri punaisina läiskinä, jotka peittävät suuren osan hedelmän pintaa. Malto tiivistä, mehukasta ja hienorakeista. Maku imelänhappoinen, kypsänä miellyttävän makuinen. Sato poimitaan…
Sokerimiron, V, kesä
(Mironowka, Mironoje) Hyvin vanha venäläinen lajike, jota on viljelty Karjalan kannaksella jo 1800 luvun alussa. Hedelmät ovat keskikokoisia tai sitä pienempiä, punaviiruisia, kantakuopan seutu vahvasti korkkiutunut. Maku puhtaan imelä, kuivilla paikoilla jopa imelänkarvas. Myöhäissatoinen. Hyvä pölyttäjä.
Snygg, V, kesä
Hyvin vanha suomalainen maatiaislajike, lähtöisin Hyvinkäältä n 1880. Puu on hillitty- ja pienikasvuinen ja hyvin aikaisin satoikään tuleva. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, kauniin punaviiruinen. Malto karkearakeista, mehukasta, imelänhappoista, raikasta. Hyvä syönti ja taloushedelmä. Tunnetuin säleikköpuulajikkeemme. Hedelmä halkeilee herkästi kantakuopan ympäriltä.
Slavjanka, IV, aik.talvi
Mitshurin v. 1896 risteyttämä (Antonovka x Renet Ananasnyj) venäläinen lajike. Hedelmä keltainen, valopuolelta kuultavasti vaalean punainen, keskikokoinen, hyvä pöytä- ja talouskäyttöomena. Malto on valkoista, mehukasta ja makeaa, lievähappoista. Hyvä ruven ja muumiotaudin kestävyys. Puu hillittykasvuinen ja pienikokoinen, tulee nuorena satoikään,…
Slava popediteljam, III, myöh. syys
(Voittajalle kunnia) Ukrainalainen risteytys (Papirovka x McIntosh). Liitettiin Venäjän lajikerekisteriin 1975. Hedelmä kookas, 130 -170 g, tummanpunainen, täyteläinen ja arominen. Malto kullankeltaiseen vivahtava, rapea, mehukasta ja kevytsyöntistä vaikkakin tiivistä Hieno ja lähes ruvenkestävä omena korvaamaan Lobon ja Melban. Mallon kiinteys…
Silva, III (IV), myöh. kesä
Ruotsalainen lajike, joka meillä on osoittautunut hyvin kestäväksi ja satoisaksi. Hedelmät kookkaita, kekomaisia, vaalean vihreitä, hyväntuoksuisia ja aromikkaita. Terveys näyttää hyvältä, joskin muumiotautia saattaa esiintyä. Omenat ovat lyhytkantaisia, minkä johdosta raakileharvennus on tarpeen varisemisen ehkäisemiseksi.
Signe Tillisch, I (II), talvi
Tanskalaisen kamariherra Tillisch:in kehittämä ja tyttärensä Signen mukaan nimeämä hieno talvilajike. Hedelmät suuria, väri keltainen auringon puolella tiilenpunaista hohtoa, korkkihuokoset näkyvät punareunaisina pisteinä, erittäin hieno herkkuhedelmä. Meillä lajike on hyvin talvenarka ja vaatii lämpimän kasvupaikan ja kevyen maan.
Severnaja zarja, IV, syys
Syysomema Moskovasta (Altaiskoje Dessertnoje x Melba). Suositellaan viljeltäväksi mm Luoteis-Venäjällä. Käyttöaika syys–lokakuu. Hyvä talvenkestävyys. Pohjaväri keltainen, jota peittää tummanpunainen peiteväri lähes kokonaan. Hedelmän koko 120–140 g. Malto punaviiruista hienorakeista ja mehevää. Maku hyvä, makeanhappoinen ja lievästi arominen. Koeviljelyssä taimistollamme.
Sergiana, IV, syys
Moskovalainen syysomena (Partizanka x Antononka). Käyttöaika syys–lokakuulla. Kohtalaisen hyvä ruvenkestävyys. Talvenkestävyyttä verrataan Antonovkaan. Koeviljely aloitettiin 1997 ja rekisteröitiin lajikkeeksi 2002. Lajike on kookashedelmäinen ja satoisa. Hedelmä on maultaan korkealaatuinen, koko n. 140 g, väri lähes täyspunainen. Puun kasvu keskivoimakas. Koeviljelyssä…
Sejanets Zari, III, talvi
Luontaisesti kääpiöivä myöhäinen talviomena Tseljabinskistä. Hedelmät keskikokoisia 90–110 g, vaaleankeltaisia. Maku on sopivan happoinen, kypsänä hyvin herkullinen. Hedelmillä on hyvä säilyvyys, aina kevääseen saakka. Hyvä talveentuja syksyllä. Kääpiöivän kasvutavan omaava lajike, korkeus vain n. 2,5 m. Kestää kohtalaisen hyvin omenarupea.
Sebrjanoje Kopytse, V, kesä
Pakkasenkestävä omenajaloste Jekaterinburgista. Hyväksyttiin Venäjän lajikerekisteriin 1988 viljeltäväksi Uralilla ja Länsi-Siperiassa. Hedelmän malto on kermanvaaleaa ja hyvin mehukasta. Omenat ovat hyvän makuisia, sopivan happoisia ja aromikkaita. Aikainen. Hedelmät pieniä 60–80 g. Pakkasenkestävyys on erinomainen ja ruvenkestävyys kohtalaisen hyvä.
Sariola, V, syys/talvi
Eräjärvellä Nisulan talossa 1900-luvun alkupuolella syntynyt lajike. Hedelmä keskikokoa pienempi, litteänpyöreä. Pohjaväri keltainen, peitevärinä juovittaista punaa. Malto kovaa ja tiivistä. Maku makean viinihappoinen, hienoarominen. Korkealaatuinen herkkuhedelmä. Tulee myöhään satoikään, mutta kääpiöpuuna sato alkaa jo aikaisin. Vaatii pölyttäjän. Puu kehittyy korkearakenteiseksi.…
Sandra, III, syys
Suomalainen uutuuslajike. MTT:n risteytysjaloste Lobo x Huvitus 1960 luvun alkupuolelta, laskettu kauppaan ja lisäykseen 1996. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, lähes kokonaan hiukan viiruisen punan peittämä. Malto vihertävänvalkoista, karkeahkoa ja mehukasta. Maku on hyvin miellyttävä, sokerin ja happoisuuden suhde pöytäomenaksi erittäin…
Samo, III, syys
Suomalainen risteytysjaloste (Melba x Huvitus). Laskettu kauppaan 1982. Hedelmä kookas, kekomainen, keltainen, jossa niukalti ruskehtavaa peiteväriä. Maku raikkaan happoinen, lievästi arominen, miellyttävä syödä. Varmasatoinen lajike.
Saltanat, II, talvi
Lupaava Kazakhstanilainen lajike. Ammattiviljelijäin lajike Latviassa. Nyt Ruotsissa koeviljelyssä. Hedelmät isoja ja kauniita, harvinaisen meheviä. Maku tietojen mukaan hyvä. Säilyvyys 4–5 kk. Kestää hyvin kuljetusta. Arv. menestyminen II. Suositellaan kääpiöiville perusrungoille. Koeviljelyssä taimistollamme.
Safran polosatoje, IV (V), kesä
(Viirukas saftramiomena) Venäläinen Saframiomena risteytys. Hedelmä punaviiruinen, keskikokoinen, makea ja aromikas. Ilmeisen terve lajike.
Safran pohjola, IV (V), syys
Venäläinen prof. Mitshurin risteytys v. 1909 (Keltakaneli x Renet Orleanski). Hedelmä keskikokoinen tai suuri, pitkänpyöreä, molempiin päihin suippeneva, täysin punainen, hyvä ja kaunis pöytähedelmä. Makea, lievästi happoinen, miellyttäväarominen. Parhaimmillaan loka-marraskuussa Puu hillittykasvuinen, pienehkö ja hyvärakenteinen. Sato alkaa aikaisin ja on…
Rupert, III, kesä
Kanadassa kehitetty venäläistä alkuperää olevan omenan siemenestä. Hedelmät kookkaita, vihertävän keltaisia, Valkean Kuulaan tyyppisiä. Malto valkeaa, mehukasta ja usein kuulakasta. Maku raikkaan viinihappoinen, makea ja miellyttävän mausteinen, Valkeaa Kuulasta parempi. Kypsyy elokuun lopulla ja säilyy n. kuukauden.
Rubin, II, talvi
Kazakhstanilainen talviomena. Makua pidetään erittäin hyvänä. Täyspunainen. Arv. menestyminen II. Koeviljelyssä taimistollamme.
Rosmarin-Novi, IV, kesä
Venäläinen Rosmarin omenan risteytymä. Keskikokoinen, punaviiruinen, ruvenkestävä. Hienomakuinen herkkuhedelmä.
Rizkij Golubok, III, syys
(Riikalainen kyyhkynen) PärnuTuvioun, Treboux Sämling. Vanha virolainen lajike Pärnusta, minkä on kehittänyt Jules Treboux. Malto on valkoista, hienorakeista ja mehuisaa. Hedelmä on kartiomainen kypsänä kellanvalkoinen. Maku miellyttävän viinihappoinen ja aromaattinen. Kypsyy syyskuussa ja säilyy marraskuulle.
Renet Tshernenko, III (IV), talvi
(Renet Kitshunova) Tshernenkon jaloste Venäjän Mitshurinskista. Lajike merkittiin Venäjän lajikerekisteriin 1986 ja sitä suositellaan Luoteis-Venäjän alueelle. Puu on hyvin pakkasenkestävä ja terve. Hedelmä suuri 120–150 g, litteänpyöreä, pohjavärillinen. Malto vihertävää, hyvin tiivistä ja vähämehuista. Maku miellyttävän viinihappoinen ja aromikas. Hyvä…
Renet Karpova, III, talvi
Mitshurinskin ja Oriolin tutkimuslaitosten yhteistyön tuloksena kehitetty risteytysjaloste (Wealthy x MacIntosh). Talviomena, jonka käyttöaika on loka–tammikuulla. Satoisa lajike. Hedelmä lähes täyspunainen ja maukas syöntihedelmä kypsänä. Koko 100-120 g. Puun kasvu keskivoimakasta. Aikaissatoinen.
Rekord Mitshurina, III, myöh. kesä
Tihonovin jaloste Mitshurinskista. Syntyisin Bellefleur Kitaikan siemenestä. Omena suuri pitkänpyöreä, kauniin vaaleankeltainen. Muistuttaa maultaan ja näöltään Valkeaa Kuulasta. Herkkuhedelmä, joka säilyy vain 3–4 viikkoa. Puu kasvultaan keskivoimakas, itsepölytteinen. Saa omenarupea sateisina kesinä.
Red Free, II (III), kesä R
Rupiresistenssi (Vf) jaloste USA:sta. Hedelmät 130–150 g tasalaatuisen pyöreitä. Omenan väritys viirukkan täyspunainen. Malto vaaleaa, tiivistä ja mehukasta. Omenat ovat todellisia herkkuhedelmiä, happo-sokerisuhde hyvä ja aromikkuutta runsaasti. Puu on nopeakasvuinen, mutta jää keskikokoa pienemmäksi. Täydellisesti ruvenkestävä ja kestää hyvin myös…
Rautell, IV, syys
Kuuluisimpia Lahtelaisia lajikkeitamme, jonka Osmolan taimisto on ottanut lisäykseen v.1908. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, päistään litistynyt, keltainen. Malto valkeaa, tiivistä, mureaa ja hienorakeista, soseutuu helposti. Maku miellyttävän viinihappoinen. C-vitamiinipitoisuus korkea. Ilmeisesti ruvenkestävä. Sopii luomuviljelyyn.
Ranger, II (III), kesä
Kanadalainen herkkulajike, (Grimson Beayty x Melba). Runsas- ja aikaissatoinen. Omena kookas, punajuovainen malto hienojakoista. Maku lievästi happoinen, hienomausteinen. Arka omenaruvelle ja muumiotaudille.
Raja, III talvi
Latvialainen talviomena, jota viljellään kauppalajikkeena venäjän Karjalassa ja Pietarin seudulla. Hedelmä keskikokoinen, lievän kartiomainen. Pohjaväri keltainen, valopuolelta oranssinpunainen.
Railamo, V, aik.talvi
Kempeleen seudulta kotoisin oleva lajike. Hedelmät suuria, lähes täysin voimakkaan punaisia. Maku sopivasti happoinen, sokerinen ja miellyttävästi happoinen. Suositellaan korvaamaan ”herkku talvilajikkeita”, kuten Lobo, Aroma, Äkerö, jne. III -V -vyöhykkeillä.
Raike, II (III), syys
Kanadalainen Harlamovskin ja Lobon risteytys. Verrattain happoinen ja aromikas syysomena. Altis ruvelle. Suurisatoinen.
Raatteen tie, V (VI), syys
Vahva ja tukevakasvuinen omenapuu, löydetty Raatteen tien varresta. Muistuttaa Kaneli-lajikkeita ja on ilmeisesti Kanelin siementaimi tai pohjoiseen sopeutunut kanelikanta.
Punakaneli, V, syys
Värikkäin ja suosituin kaneliomenamme. Hedelmät keskikokoisia, muoto vaihtelee litteänpyöreästä kekomaiseen. Punavärin määrä vaihtelee viljelyssä olevan kannan mukaan. Maku voimakkaasti kaneliarominen. Hyvin terve ja talvenkestävä. Sopii luomuviljelyyn.
Prizemlennoje, V, syys LK
(maanmyötäinen) Luontaisesti kääpiöivä omenahybridi Tseljabinskistä. Omena keskikokoinen tai kookas 90-110 g. Erinomainen talvenkestävyys Uralilla. Aikaissatoinen, sato alkaa 2-vuotiaana. Satoisa, 130 kg/puu. Voidaan suositella hyvin pohjoiseen. Hedelmän pohjaväri vihreänkeltainen, kirkkaan punainen peiteväri peittää hedelmän lähes kokonaan. Maku hapokkaan imelää, aromista ja…
Popeda Tsernenko, III, talvi
(Tsernenkon voitto) Venäläinen jaloste (Pepin Londonskij x Antonovka) Mitshurinskista. Hedelmä hyvin suuri, 180-220 g, vihreänkeltainen, vailla peiteväriä. Malto valkeaa osittain keltajuovaista, löysää ja hienorakeista, erittäin mehukasta. Maku kypsänä maukas ja viinihappoisen makea. Sato melko myöhään alkava, mutta sitten runsas ja…
Pohjolan ruusu, III, myöh. syys
Suomalainen maatiaislajike, joka on kotoisin Iitistä Mankalan kosken jokitöyräältä. Hedelmät vaihtelevan kokoisia, lähes kokonaan punavärin ja sinertävän vahahärmeen peitossa. Malto karkeahkoa ja mureaa. Maku sopivan happoinen, makea ja ryytimäisen mausteinen. Saa helposti omenarupea sateisina kesinä.
Podsnezhnik, IV, talvi LK
(lumenalainen, lumikello) Luontaisesti kääpiöivä talvilajike Tseljabinskistä. Kookas talviomena 120–140 g. Säilyvyys helmikuulle Hyvä ruven- ja talvenkestävyys. Satoisuus runsas ja aikaisin alkava. Omena pyöreän kartiomainen. Pohjaväri kirkkaan keltainen, peiteväri heikkoa punerrusta lähes omenan ympäri. Malto valkeaa, tiivistä, mehukasta ja hienorakeista. Maku…
Podarok Grafskomu, IV, talvi
Moskovalainen talviomena, risteytysjaloste, jonka vanhempina on amerikkalaisia (mm D101-hybr.) ja venäläinen (Vjazikovka) lajike. Otettiin Venäjän lajikerekisteriin 2001. Käyttöaika marras–huhtikuu. Erinomainen talvenkestävyys ja hyvä ruvenkestävyys. Lajike on hyvin satoisa ja aikaissatoinen. Maultaan hyvä, makeanhappoinen ja lievästi aromikas. Väriltään hedelmä on täysin…
Podarok Detjam, II (III), myöh. kesä
Lajike on kehitetty Samaran puutarhantutkimuslaitoksella. Hedelmät ovat kartiomaisia, kooltaan 100–130 g. Pohjaväri on lähes valkoista, peiteväri koostuu kirsikanpunaisista läiskistä. Malto on valkeaa ja hienorakeista. Maku hyvä, makeanhappoinen. Sato on runsas ja säännöllinen, sekä aikaisin alkava, Ruvenkestävyys melko hyvä. Koeviljelyssä taimistollamme.
Plastun, V, talvi LK
Luontaisesti kääpiöivä pieni puu Tseljabinskistä, korkeus vain 1,5-2 m. Siperialainen uutuuslajike. Omena isokokoinen 160 g. Hyvä ja aromikas syöntiomena. Malto valkeaa ja hienorakeista ja melkoisen kovaa, mehukasta. Pohjaväri kellanvihreä, päivänpuolella oranssinruskehtavaa läpikuultavaa peiteväriä. Maku lievästi happoinen, runsassokerinen, lieväarominen, joskin aromi…
Pirkko, III (IV), syys
Uusi omenalöytö Mikkelistä. Puu pienikokoinen. Omenat keskikokoisia, litteänpyöreitä, voimakkaan punakylkisiä. Maku raikkaan makea, lievästi happoinen aromikas. Ilmeisen terve lajike.
Pirja, V, aik. kesä
Suomalainen risteytysjaloste (Huvitus x Melba). Hedelmä pienehkö, kauniin punaviiruinen. Malto pehmeä ja hienorakeinen. Maku hyvin miellyttävä, Melba-arominen. Hedelmät kypsyvät aikaisin, lämpiminä kesinä jo heinäkuun lopulla. Puu on hillittykasvuinen ja talveentuu aikaisin. Sopii säleikköpuuksi. Omaa jonkin verran alttiutta ruvelle. Osoittautunut hyvin…
Petteri, III, syys
Suomalainen uutuusjaloste (Lobo x Huvitus). Hedelmä keskikokoinen, voimakkaan tummanpunainen, myös mallossa punaisuutta. Makeahko ja miedosti hienoarominen herkkulajike. Hyvä- ja aikaissatoinen. Sopii Melban tilalle.
Pervyj Saljut, III, myöh.kesä
(Ensitervehdys) Monisäikeinen risteytysjaloste Orlovista. Hedelmä on kooltaan 130–150 g. Pohjaväri kullankeltainen, peiteväri viirukasta vadelmanpunaa. Malto kermanvaaleaa, mehukasta. Maku imelänhappoinen, miellyttävä. Sato on runsas ja säännöllinen, mutta voimakaskasvuisille perusrungoille vartettuna myöhään alkava. Ruvenkestävyys kohtalainen.
Pekkalan puu, IV, syys
Paikallislajike Saarijärveltä, ilmeisesti venäläistä alkuperää. Hedelmät keskikokoisia kauniin oranssinhohtoisia, voimakastuoksuisia. Maku muistuttaa Melbaa. Hieno ja kestävä herkkuhedelmä. Vaatii raakileharvennuksen. Saastuu sadekesinä rupeen, ellei ruiskuteta.
Pekka II (III), syys
Kohuttu suomalainen uutuus (Lobo x Huvitus). Laskettu kauppaan syksyllä 1999. Hedelmä keskikokoinen ja paksukuorinen. Omenan väri on erikoinen: tumman purppuranpunainen, miltei musta. Myös mallossa on runsaasti punaväriä. Makea ja kaunis erikoisuus. Puu jää pienikokoiseksi.
Paula Red, II (III) myöh.talvi
Myöhäinen talvilajike USA:sta. Hedelmät ovat kooltaan suuria (110-130 g) ja täysin punaisia. Satoisuus on runsas ja säännöllinen. Ruvenkestävyys hyvä. Voidaan varastoida helmi-maaliskuulle saakka. Kokeilunarvoinen lajike Etelä-Suomeen, vaikka kauppaomenaksi. Koeviljelyssä taimistollamme.
Pamjat Mitshurina, II (III), myöh. talvi
(Mitshurinin muistolle) Isajevin jaloste Samparen Kitaikan siemenkylvöstä. Hedelmä iso 130– 150 g, kirkkaanpunainen. Lokakuussa kypsyvä ja huhtikuulle saakka säilyvä herkullinen talviomena. Malto tiivistä, hienorakeista, valkoista ja mehukasta. Maku on kypsänä herkullinen makeanhappoinen, raikas. Runsas- ja säännöllissatoinen, mutta sato alkaa vasta…
Pamjat Laurika, IV (V), myöh. kesä
(Lavrikin muistolle) Pietarin seudun lajike Pavlovskin tutkimusasemalta. Omena kookas120-140 g, pitkän kartiomainen, kypsänä vitivalkoinen. Verrattavissa Valkeaan kuulaaseen, mutta on puuna kestävämpi ja hedelmät säilyvät 2-3 kuukautta. Maku imelänhappoinen, miellyttävä. Malto valkoista, kovaa ja mehukasta. Hyvä ruvenkestävyys. Satoisuus runsas ja aikaisin…
Oton omena, V, syys
Lajike on lähtöisin Ilmajoelta. Hedelmä kookas, kellanvihreä. Maku puhtaan makea. Aikais- ja runsassatoinen, terve lajike pohjoisille alueille.
Osennaje Nizkorosloje, V, syys
(Syys-matalakasvuinen) Luontaisesti kääpiöivä risteytyslajike Tseljabinskistä (Uralskoje Nalifnoje x Vydubetskaja palakutshaja). Hedelmä keskikokoa pienempi (70-80 g) syysomena. Korkea talvenkesto, ruvenkestävä. Sato alkaa 3 vuotiaana. Hyvin satoisa. Hedelmät pyöreitä, kellahtavan valkeita lievästi punertavia. Malto happamanmakeaa, hyvän makuista. Lajike on puolikääpiöivä saavuttaen vain…
Osennaja radost, V, syys
(Syysilo) Isajevin jaloste Mitshurinskista (Viirukas kaneli x Wealthy). Liitettiin Venäjän lajikerekisteriin 1986. Hedelmä 110–140 g, keltapunainen, viirukas. Maku herkullinen, runsasarominen, kastanjaan tai päärynään vivahtava, makeanhappoinen. Kypsyy syyskuun alussa ja säilyy n. 1,5–2 kk. Puu kookas. Hyvä ruvenkestävyys. Talvenkestävimpiä lajikkeita.
Osennaja Dessertnoje, II (?), syys
(Syksyn herkku) Hieno venäläinen syysomena, josta tiedot toistaiseksi puuttuvat. Taimistomme koeviljely antaa lisätietoja lähivuosina.
Orlovskoje Polosatoje, III, myöh.syys
Uusi talvilajike Venäjän Oriolista vuodelta 1967. Koeviljely aloitettiin Venäjällä 1970, lajikerekisteriin se sai merkinnän vuonna 2002. Lajike oin saanut kultamitaleja kansainvälisissä näyttelyissä. Hyvin rupea kestävä, suuri- ja aikaissatoinen. Hedelmien käyttöaika on loka–tammikuulla. Hedelmä on 120-150 g, lähes klokonaan purppuranpunainen. Malto…
Orlovskij Sinap, II (III)
Venäjän Oriolista kotoisin oleva myöhäinen talviomena (Severnyj Sinap x Pamjat Mitshurina). Myöhäinen talviomena, jonka hedelmät säilyvät kevääseen saakka. Käyttöaika marras – maaliskuussa. Suuri- ja aikaissatoinen sekä kohtalaisen hyvä ruven ja talvenkestävyys. Hedelmä 130 g, Pohjaväriltään keltainen, mutta tummanpunainen peiteväri ympäröi…
Orlovskij Pioner, III, syys
Monitahoinen risteytysjaloste Venäjän Oriolista, kantavanhemmista mainittakoon mm. Antonovka ja Punainen Melba. Hedelmä kookas, 130-150 g, Pohjaväri on keltainen, jota peittää lähes koko hedelmän ympäri kirkkaanpunainen läiskikäs ja viiruinen peiteväri. Malto on tiivistä, karheaa ja hyvin mehukasta. Hedelmä on tosi hyvänmakuinen,…
Orlovim, IV myöh.kesä R
(Antonovka x SR 0523) Ruvenkestävä kookas kesäomena, Oriolista vuodelta 1977. Lajike sisältää Vm-geenin. Venäjän lajikerekisteriin lajike hyväksyttiin 1999. Omenan koko on 130-170 g. Hedelmät ovat pohjaväriltään keltaista. Pohjaväriä peittää lähes kokonaan tumma viirukas punaväri. Malto hyvin mehukasta ja kovaa, karkearakeista…
Orlinka, IV, kesä
Isokokoinen kesäomena (Stark Earliest x Pervyj Saljut) Venäjän Oriolista. Käyttöaika elo – syyskuussa. Kohtalaisen hyvä ruven- ja talvenkestävyys. Suuri- ja aikaissatoinen. Hedelmä maukas ja kookas 130–150 g, punakeltainen, kaunis.
Orlik, II, talvi
Omenajaloste Oriolista (McIntosh x Bessemjanka Mitshurin) vuodelta 1968. Hyväksyttiin Venäjän lajikerekisteriin 1986. Hedelmä 120 g, karmiininpunainen. Malto kellertävää, kovaa ja pienirakeista. Voimakasarominen, hyvän makuinen, säilyy maaliskuulle. Sato aikaisin alkava, jaksottaisuutta saattaa esiintyä, hyvä ruvenkesto. Puu keskikokoinen. Suosittelemme Lobon tilalle kotipuutarhoissa.
Oranie, II, syys
Ruotsalaisen Kaniker lajikkeen siemenjälkeläinen. Hedelmät keskikokoisia, litteänpyöreitä, keltaisia, auringon puolelta rusottavia. Malto hienorakeista, mehukasta, usein kuulakasta. Hienoimpia ja vanhimpia herkkuhedelmiämme. Hyvä pölyttäjä.
Ola, II (III), talvi
Aluksi pidimme maatiaislöytönä Orimattilasta. Nyttemmin on selvinnyt, että kyseessä on Lobon sisarlajike Cortland. Kookas punainen talviomena. Maku ja ulkonäkö muistuttaa Loboa. Kypsyy vasta marraskuussa. Omenat pysyvät hyvin puussa. Ilmeisen hyvä vastustuskyky rupea ja pihlajanmarjakoita vastaan.
Novinka, IV, kesä
Venäläinen A.V.Petrovin jaloste Moskovasta (Antonovka x Borovinka). Hedelmät suuria 120–170 g, keltaisia ja punaviiruisia. Säilyvät marraskuulle. Maku mehuisa ja aromaattinen. Ruven ja talvenkestävyys hyvä.
Norland, VI, kesä
(Resque x Melba) Hedelmä pitkänomainen, täysin tummanpunainen kesäomena. Maku hapahko, mutta aromikas. Runsassatoinen ja tulee aikaisin satoikään. Menestynyt hyvin Pohjois-Suomessa mm Sallassa ja Sotkamon kauppaviljelmillä. Sadekesinä saattaa saada omenarupea.
Narodnoje, III, aik.syys
(Kansallinen) Isajevin jaloste Mitshurinskista vuodelta 1946 (Bellefleur kitaika x Valkea kuulas). Lajike nimettiin Venäjän lajikerekisteriin 1959. Aikainen syysomena, joka säilyy aina jouluun saakka. Omena keskikokoinen 90–110 g, kuulakas, keltaisen vihreä. Miellyttävän makuinen herkkuomena, makeanhappoinen ja lievästi mausteinen. Hyvä- ja säännöllissatoinen.…
Nalifnoje, IV (V), kesä
Venäläinen lajike Moskovasta (Keltakaneli x Papirova). Hedelmä kookas, n 125 g, pyöreä, punaviiruinen, mausteinen, kypsänä tulee kuulakkaaksi. Vastustuskykyinen rupea vastaan. Puu tulee aikaisin satoikään ja tekee runsaita satoja. Kypsyy elokuun lopussa.
Mäntsälän valo, IV, myöh.kesä
Maatiaislajike Mäntsälästä. Hedelmä kauniin punainen. Muistuttaa maultaan ja ulkonäöltään James Grieve-lajiketta. Tuottanut hyviä satona Viertamon kokeilutarhassa Karstulassa. Hyvän kestävyytensä vuoksi otettu uudelleen tuotantoon.
Mustialan iso venäläinen, V (VI), syys
(Mustialan valkea talviomena) Lajike polveutuu Mustion tehtaan taimiaineistoon vuodelta 1880 ja on ilmeisesti venäläistä alkuperää. Hedelmä on suurikokoinen korkearakenteinen ja harjuinen, väriltään valkoisenvihreä. Runsashappoinen talousomena. Puu satoisa ja erittäin pakkasenkestävä ja terve. Prof. Meurman mainitsee kirjassaan lajikkeen tuottaneen hedelmiä Rovaniemellä…
Moskovskoje zimnoje, IV, talvi
(Moskovan talvi) Jaloste Moskovan yliopiston kasvitieteellisessä puutarhasta vuonna 1963 (Wealthy x Antonovka). Hyväksyttiin Venäjän lajikerekisteriin 2002. Hedelmät erittäin suuria, 180-220 g, vihreän keltaisia tummanpuna läiskäisiä. Malto kellertävää keskikovaa, hienorakeista. Maku happoisen makea, lievästi mausteinen. Puu tulee aikaisin satoikään, on terve…
Moskovan päärynäomena, IV, syys
Yli 100 vuotta sitten Pietarista, Regelin puutaimistosta, Mustialan koetarhaan tullut lajike, jonka nimi oli tuntematon. Prof. Meurman nimesi lajikkeen Moskovan Päärynäomenalsi, sen venäläisen alkuperän ja päärynämäisen arominsa johdosta. Hedelmä keskikokoinen, keltainen, lievästi punaviiruinen. Maku hieno viinihappoisen ryytimäinen. Hedelmien tulisi antaa…
Moskovskoje Pozdneje, II, myöh.talvi
Risteytysjaloste (Koritshnoje Novoje x Severnyj Sinap) Moskovan yliopiston puutarhasta vuodelta 1961. Lajikkeen valtakunnallinen kokeilu alkoi 1977 ja se nimettiin lajikerekisteriin 2001. Lajike on myöhäinen ja sen omenat säilyvät aina toukokuulle saakka. Omenat ovat suuria 150–220 g kypsänä kullankeltaisia. Malto on…
Melba punainen, II, syys
Kanadalainen McIntosh jälkeläinen. Hedelmä keskikokoinen, täysin punainen. Maku makean viinihappoinen, hyvin aromaattinen. Tuoksu voimakkaan persikkamainen. Erittäin arka omenaruvelle, mikä seikka vaikeuttaa viljelyä kotipuutarhoissa. Voidaan korvata Sandra-lajikkeella.
Medunitsa, IV, myöh.kesä
(Hunajainen) Herkullisen makuinen venäläinen kesäomena (Wealthy x Kaneli). Hedelmä kookas, 110-140 g, Pohjaväri keltainen, jota peittää oranssi-tumma puna, pinnassa sinihärmeisyyttä. Maku lievästi happoinen, hyvin makea, hunaja-arominen. Malto karkeaa, vihertävää, voimakkaasti kuulakkaaksi tulevaa. Kypsyy elokuun lopussa. Puu voimakaskasvuinen ja ruvenkestävä. Satoisuus…
Martsipan, V, aik.syys
Herkkulajike Virosta. Hedelmä keskikokoinen, pohjaväri keltainen, joskin oranssinhohtoinen peiteväri peittää lähes koko hedelmän. Malto karkearakeista, mehukasta, makeaa ja aromaattista. Sato on myöhään alkava, joten suositellaan vain kääpiöperusrungolle.
Make, III, syys
Suomalainen jaloste (Melba x Keltainen syyskalvilli). Omenat suuria, meheviä, makeita ja aromikkaita. Kellertävällä pohjalla punaviiruisuutta. Uusittu kanta, mutta ruven ja muumiotaudin alttiutta esiintyy.
Majak, IV, talvi
(Majakka) Petrovin jaloste Moskovasta (Keltakaneli x Valkoinen Rosmariini). Hedelmä kookas, 125 g. Pohjaväri keltainen, peiteväri kirkkaan punaista juovaa. Maku kypsänä mausteinen, maukas. Erittäin hyvä säilyvyys, jopa kevääseen saakka.
Långsjön päärynäomena, V, kesä
(Sagulinin Päärynäomena) Ilmeisesti venäläinen lajike, joka myöhemmin (1887) nimettiin Långsjön kartanon mukaan. Hedelmät ovat pieniä, litteänpyöreitä, kellanruskeita ja niissä on runsaasti korkkiutumaa. Maku on heikosti viinihappoinen, hyvin makea, miltei hunajamainen, aromi hieno, päärynämäinen. Herkullisimpia omeniamme. Puu on talvenkestävä ja terve.…
Luotsi, IV, syys
(Punainen syysjuovikas) Pomologi Aapo Leskisen löydös, jota hän suosittelee viljeltäväksi Syysjuovikkaan sijasta. Hedelmä kookas, kauttaaltaan punainen. Maku mausteinen, happoinen, kaunis. Pöytä- ja talouskäyttöön sopiva omena. Puu tanakka ja terve. Suurisatoinen. Sopii luomuviljelyyn.
Louhisaaren ananas, II (III), kesä
(Wilnäsin ananas) Marsalkka Mannerheimin lapsuudenkodin lajike Askaisista. Hedelmä Tallinnan päärynäomenan tyyppinen. Maku makea ja voimakkaan mausteinen ananasta tai päärynää muistuttava. Historiallinen lajike. Menestynyt III vyöhykkeen lämpimillä paikoilla.
Lohjan kirkas, III, kesä
Suomalainen maatiaisristeymä (Valkea Kuulas x Gyllenkrokin Astrakaani) Syntynyt Lohjalla 1920 luvulla. Hedelmä kookas, vaalea lievästi punaviiruinen. Maku lievähappoinen, täyteläisen makea ja hyväarominen, hyvin mehukas. Todella hieno kesähedelmä. Suositellaan lämmintä kasvupaikkaa.
Lobo, II, talvi
Kanadalainen McIntosh jälkeläinen. Suosituin kauppaomenalajikkeemme. Hedelmä lähes täysin punainen. Malto kovaa, hienorakeista ja mehukasta. Maku happoinen, lievän imelä ja mausteinen. Hedelmät kypsyvät marraskuussa. Ruvelle arka ja vaatii kemiallista ruventorjuntaa.
Linnan Omena, III, syys-talvi
Kotimainen, lähtöisin Lohjalta. Hedelmä hyvin kookas, väriltään täysin punainen ja erittäin painava ja mehukas, ihanteellinen viiniomena. Kypsyy lokakuussa ja säilyy jouluun. Maku paranee säilytyksen aikana. Ruvenkestävä. Sopii luomuviljelyyn.
Linda, II (III), talvi
Kanadalainen lajike 1900-luvun alusta. Hedelmä kookas, litteähkön pyöreä, kaunis kirkkaan punainen. Maku sopivan makea ja happoinen sekä hienoarominen. Hedelmät kypsyvät vasta marras-joulukuussa ja säilyvät pitkään. Suositellaan vain lämpimille kasvupaikoille.
Lepaan Meloni, V, kesä
Emopuu löydetty Lepaan vanhasta hedelmätarhasta, jossa sen oletetaan syntyneen vuoden 1830-luvulla, Lajiketta pidetään erityisen talvenkestävänä. Hedelmä keskikokoa pienempi, vaalean keltainen, maku makea, hapoton, jonkin verran melonimausteinen. C-vitamiinipitoisuus huomattavan korkea. Hyvä pölyttäjä.
Lepaan liereä, IV, talvi
Hinnonmäen koeasemalta n.1920 peräisin oleva lajike (Antonovka x Åkerö).Hedelmä kookas tai keskikokoinen, lieriömäinen. Hedelmä on yleensä pohjavärillinen, kypsänä hyvin vaalean keltainen. Maku mietohappoinen, lievästi Åkerö-mausteinen. Kypsä lokakuun puolivälissä ja säilyy jouluun. Aikais- ja runsassatoinen. Terve. Hyvä luomulajike. Puu on aikais-…
Lavia, IV, myöh. kesä
Suomalainen maatiaislajike, joka on lähtöisin Lavian kunnan kansakoulun pihasta 1880-luvulta. Hedelmä keskikokoinen, lievästi litteänpyöreä, väriltään useimmiten kokonaan tumman kirkkaanpunainen. Malto hienorakeista, tiivistä ja mehevää, maku makeanhappoista, miellyttävää. Puu hyvärakenteinen ja hyvin taudinkestävä. Sopii luomuviljelyyn.
Ladoga, V, myöh. talvi
Pietarin seudun lajike Pavlovskin tutkimusasemalta. Hedelmät vihreitä, toispuoleisesti lievän tiilenpunaisia, 100–115 g:n painoisia. Malto on valkoista ja tiivistä. Maku imelanhappoista, lievästi aromista ja maukasta. Sekä talous- ja tuorekäyttöön sopivia. Kypsyy vasta säilytyksen aikana marraskuussa ja säilyy maaliskuulle. Lajike on aikais-…
Kultainen Kitaika, V (VI), aik. kesä
(Kitaika Zolotaja rannaja) Venäläinen prof. Mitshurin risteytys v. 1907 (Valkea Nalif x Kitaika) Kitaika on siperianomena (Malus prunifolia), jonka erinomainen talvenkestävyys on periytynyt tähän lajikkeeseen.. Hedelmä pieni n. 40 g, kullankeltainen, maukas viinihappoinen, ”kuin marmalaadikarkki”. Puu tuleentuu aikaisin ja talvehtii…
Krasnonje Rannaje, III (IV),kesä
(Punainen aikainen) Risteytysjaloste (Melba x Vesna) Mitshurinskista vuodelta 1970. Aikaisin kypsyvä venäläinen herkkulajike. Hedelmä 80 – 100 g, pohjaväri keltainen, jossa leveäviiruista punaa. Malto kermanväristä, mehukasta. Maku aromikas makeanhappoinen. Kohtalaisen hyvä ruvenkestävyys. Suositellaan terveempänä Huvituksen ja Pirjan tilalle kotipuutarhoihin.
Krasivoje, IV, talvi
Risteytysjaloste (Pamjat Mitshurina x Melba) Mitshurinskista. Käyttöaika marras–tammikuussa. Hedelmät n 100 g, lievästi kartiomaisia. Hedelmän pohjaväri on kellanvihreä, jota peittää runsas tummanpunainen peiteväri. Pinta sileä ja vahainen. Malto kermanvaaleaa, hienorakeista, tiivistä ja mehukasta. Maku on raikkaan happoinen, herkullinen. Hedelmät kestävät…
Krasavitsa sada, IV, myöh.kesä
(Puutarhan kaunotar) Isajevin jaloste (Suislepp x Borovinka) Mitshurinskista. Hedelmä kookas n. 120-150 g. Pohjaväri fosforinvalkea, peiteväri hennon ruusunpunaviiruinen. Maku lievän viinihappoinen, miedon makea, miellyttävä syödä, kevyt. Malto hienorakeinen, samettimainen. Säilyy vain 3 viikkoa. Koeviljelyssä taimistollamme.
Krasa Sada, III, syys
Lajike on syntynyt Antonovka Shafrannaja-lajikkeen siemenestä Mitshurinskissa. Hedelmät ovat keskikokoisia, 90-110 g, lähes keltaisia lukuun ottamatta harvoja punaviiruja. Maku mehukkaan makeanhappoista, miellyttävää syödä. Sato alkaa melko aikaisin, mutta saattaa olla jaksottainen. Ruvenkestävyys kohtalainen. Koeviljelyssä taimistollamme.
Kovrovoje, IV, syys, LK
Luontaisesti kääpiöivä lajike Tseljabinskistä. Puu jää kooltaan n 2 metriseksi. Hedelmä isokokoinen (170–200 g), vihreänkeltainen, peiteväri punainen. Malto vaalean vihertävää, keskikovaa, mehukasta ja karkearakeista. Maku makeanhappoinen, mausteinen, erinomaisen maukas. Hedelmät säilyvät n 2 kk. Puu on tuettava viljelyssä. Hyvin runsas-…
Kovalenkovskoje, III, myöh. kesä
Syntyisin Venäjältä Minkin alueelta. Lajike on peräisin Lawfam-lajikkeen siemenestä. Hedelmät 100–150 g, pyöreitä, lievästi särmikkäitä. Omenat ovat lähes kokonaan tummanpunaisia, hyvin kauniita. Malto valkeaa, keskikovaa, hienorakeista ja mehukasta. Maku erittäin hyvä, makea ja aromaattinen. Puun sato alkaa aikaisin ja on…
Korobovka, V (VI), kesä
Vanha kesälajike Venäjältä jo 1800-luvun loppupuolelta. Eräiden tietojen mukaan kotoisin alkujaan Turkista. Hedelmät pieniä, n 60 g, keltaisia, mutta voimakkaasti oranssiviiruisia, helposti korkkiutuvia. Malto kellertävää, mehevää ja hunajamausteista, vain hyvin lievästi happoista. Kypsyy aikaisin ja voidaan käyttää tuorehedelmänä jo heinäkuun…
Koritshnoje Tumanoje Susova, V, syys
(Pilvikaneli) Valikoitu kaneliklooni Timirjazovin akatemiasta Moskovasta. Hedelmät meidän Kaneliemme kokoisia punakeltaisia, hienosti kaneliaromisia. Kokeilussa taimistollamme.
Koritsnoje Novoje, IV, aik. talvi
(Uusi kaneli) Isajevin jaloste (Koritshnoje Polosatoje x Wealthy). Puu korkeakasvuinen ja hyvin satoisa. Hedelmä kookas,120 – 150 g. Muoto pyöreä, päistään litistynyt. Pohjaväri vaaleankeltainen, jota peittää lähes kokonaan karmiini puna. Malto vihertävänvalkoista, lievähappoista, makeahkoa ja anis-kanelimausteista. Maku jalostuu vasta säilytyksen…
Konsta, III (IV), talvi
Suomalainen uutuuslajike. MTT:n risteytysjaloste Lobo x Antonovka vuodelta 1966. Lajike laskettiin kauppaan vuonna 1998. Hedelmä kohtalaisen kookas, lähes kauttaaltaan punainen. Malto valkoista, kiinteää. Maku miellyttävän happoinen, täysin kypsänä lievästi arominen, kokonaisuutena miellyttävä. Kypsyy lokakuun puolivälissä ja säilyy pari kuukautta. Havaintotarhassa…
Konfektnoje, IV, myöh. kesä
Venäläinen risteytys (Papirova x Korobovka) Mitshurinskista. Vaikka lajike on jo vanha, on se tullut Suomen Baltiasta vasta 1990. Hedelmä keskikokoinen, vihreänkeltainen, tiilenpunaisin juovin. Malto kellertävää, mehukasta ja ”suussa sulavaa”. Maku todella herkullinen, mietohappoinen, hyvin makea ja aromikas. Menestynyt hyvin mm.…
Kersti, V, kesä
Mikkelin mlk:ssa Rantakylän kartanosa Sokeri-Mironin siemenestä syntynyt kestävä ja makea kesälajike. Hedelmä keskikokoinen, vaalean keltainen, punaviiruinen. Lähes hapoton, lievästi makea. Emolajikettaan parempi. Tarvitsee pölyttäjän.
Kerppolan kesä, IV, myöh.kesä
Suomalainen vanha maatiaislajike. Kotoisin Kerppolan kartanosta Kangasalta, jonne se on tullut siemenenä Pälkäneen kuuluisasta Mynttäälän hedelmätarhasta tiettävästi 1900 luvun alkupuoliskolla. Pohjaväri keltainen, peiteväri toispuoleista kirkasta viiruisesti sijoittunutta punaa, jossa oranssin vivahdus. Malto valkeaa ja hienorakeista ja melkoisen kovaa, mehukasta. Maku…
Kenttämies, V, syys
Rantakylän kartanon historiallinen lajike. Omena on painava. Malto tiivistä ja mehukasta, kellertävää. Maku makea, lievästi happoinen aromikas, aromissa tuntuu melonimausteisuus. Kuori paksu ja vahva. Ilmeisen vastustuskykyinen ruvelle ja muumiotaudille. Sato ei ala kovin aikaisin. Siksi suositellaankin lajikkeen viljelyä kääpiöpuuna.
Keltakaneli, V (VI), syys
Alkuperältään venäläinen vanha lajike 1850-luvulta ( Koritshnoje Polosatoje). Kanelilajikkeiden keltainen värimuunnos. Hedelmä keltainen, punaviiruinen, voimakkaan kanelimausteinen. Kestävä ja terve, myöhäis- ja runsassatoinen, hyvä pölyttäjä. Mainio luomulajike.
Keltainen Nalif, IV, kesä
(Nalif zoltyj) Mannerilmastoon sopeutunut Moskovan ympäristön lajike. Hedelmä muistuttaa Valkeaa kuulasta, mutta on maultaan makeampi ja väriltään keltaisempi. Hyvä ruven ja talvenkestävyys.
Keltainen kesäarkad, IV, aik.kesä
Lajike on vanha venäläinen ns. kansanlajike. Viljelty aikoinaan Kaakkois-Suomessa. Hyvin aikaisin kypsyvä makea ja kestävä lajike.
Kavlås, IV (V), syys
(Portäpple) Ruotsalainen 1800-luvun alkupuoliskolta. Omena suuri tai hyvin suuri, pyöreän kekomainen. Väri vaalea, kellertävä, jossa niukalti punaisia juovia. Malto karkeahkoa ja mehuisaa sekä lievästi happoista, makeaa ja aromikasta. Harvinaisen pakkasenkestävä ja terve lajike. Aikoinaan pidetty Kuopion seudun kestävimpänä lajikkeena.
Kandil Orlovskij, IV, talvi R
Monitahoinen rupiresistenssi risteytysjaloste Venäjän Orlovskista. Lajike otettiin Venäjän lajikerekisteriin v. 2002. Hedelmät pitkän kartiomaisia, kooltaan 120–140 g. Mallossa on vihertävä sävy, se on hienorakeista ja mehukasta. Maku on todella herkullista, sopivan happoista ja makeaa ja lievästi aromaattista. Puu tulee aikaisin…
Kangasalan talvi, III, talvi
Suomalainen maatiaislajike Tampereen seudulta. Omena kookas, pohjaväriltään vaalean vihreä, punapilkkuinen ja viiruinen, osa hedelmistä täysin punaisia. Muistuttaa Kirkniemi lajiketta. On hyvä syöntiomenana marraskuusta alkaen, säilyy tammikuulle saakka. Maku on hyvä, sopivan happoinen ja makeahko, lievästi miellyttävän arominen. Koetarhoissamme menestynyt hyvin…
Yleinen suomalainen päärynä, III, kesä
Vanhin päärynälajikkeemme. Polveutuu Kuitian kartanon tiluksilta Paraisilta. Emopuu on tuotu sinne 1539 Tallinnasta. Omajuurisena tekee juurivesoja. Hedelmät pienehköjä, enintään 5 cm korkeita, yleensä ruskeanvihreitä, herkkupäärynäksi vaatimattomia, mutta miellyttävän makuisia. Itsepölytteinen ja hyvä pölyttäjä jalommille lajikkeille.
Vekovaja, IV (V), syys
Mielenkiintoinen syyspäärynälajike Uralilta, Kehitetty Tseljabinskin tutkimustaitoksessa, Kahden päärynäristeytyksen risteytys (Pyrus ussuriensis n:o 41-15-9 x Eliittipäärynä n:n 143). Hedelmä suuri 160–180 g, vihertävänkeltaisia, toispuoleisesti punaisia. Hyvän makuinen. Makupisteet 4,4 asteikolla 0-5. Malto mehukasta imelänhappoista, miellyttävää. Talvenkestävyys on erinomainen ja ruvenkestävyys hyvä.…
Vaasan päärynä, IV, syys
Ussurinpäärynää muistuttava päärynätyyppi Vaasasta, Kartiomainen kasvutapa. Runsas ja hyvin aikainen kukinta. Punainen syysväritys. Hieno koristepuu. Hedelmät pieniä ja vaatimattomia, lähinnä talouskäyttöön.
Tuorlan päärynä, III, kesä
Uudelleen tuotantoon otettu suomalainen maatiaispäärynä, hedelmä pieni, mutta makea.
Tshizhovskaja, IV, myöh. kesä
Risteytysjaloste Moskovan Timirjazovin akatemiasta (Olga x Lesnaja krasavitsa). Otettiin valtakunnalliseen koeviljelyyn Venäjällä 1980 ja nimettiin lajikerekisteriin 1993. Hedelmä suurehko 130–150 g. Muoto säännöllisen pitkulainen, vain lievästi kantaan päin suippeneva. Malto pehmeää, mehukasta, ei juurikaan kivisoluja. Maku erittäin makea ja aromikas.…
Tsarskaja, III (IV), kesä
Tsaarillinen, Tsaarittaren päärynä. Aikaisin valmistuva päärynä, kookas n 120 – 200 g, hyvä syöntipäärynä. Maku miedon päärynämäinen, hyvä. Pohjaväri vihreä, peiteväri ruskeina pisteinä, kuori paksu. Kypsyy meillä n.2 viikkoa ennen Yleistä Suomalaista Päärynää. Lajikkeen talvenkestävyys on hyvä. Prof. Mitshurinin mukaan…
Tonkovjatka, III, syys
Vanha venäläinen ja meillä kauan viljelty lajike, talouspäärynä. Jää pois tuotannostamme.
Tohtorin päärynä, II (III), syys
Suomalainen Ahtialan kartanon lajike. Hedelmä keskikokoinen, paksukuorinen, auringon puolelta punertava. Malto karkeaa, mehukasta. Kypsyy syyskuun alussa. Puu tanakka. Kotipuutarha-lehden makutestin voittaja.
Stolishnaja, III, syys
Täyspunainen päärynälajike Timirjazovin akatemiasta. Hedelmän koko n. 200 g. Menestynyt erinomaisesti taimistomme lajikekokeilussa.
Skorospelka Iz Mitshurinska, III, aik. kesä
Venäjän Mitshurinskista kotoisin oleva lajike. Kesäpäärynä. kypsyy elokuussa. Kohtalainen talvenkestävyys ja er. hyvä ruvenkestävyys. Aikais- ja runsassatoinen. Erittäin hyvän makuinen keltainen, n. 70 g:n painoinen hedelmä. Puu keskisuuri. Kokeilussa taimistollamme.
Rumnaja Letnaja III (IV), aik.kesä
Venäläinen kesäpäärynä Timirjazovin akatemiasta Moskovasta. Kypsyy elokuussa, säilyy vain viikon. Hedelmä 100-120 g, keltapunainen. Maku erittäin hyvä, mutta väkevöityy ylikypsyessään. Lajike on ruvenkestävä, talvenkestävyys hyvä. Koeviljelyssä taimistollamme.
Rumnaja Kedrina, II (III), myöh. kesä
Venäjän Samarasta kotoisin oleva kesäpäärynä. Kypsyy syyskuun alussa.. Hedelmä iso 130–150 g. Pohjaväri vihertävänkeltainen, peiteväri ruskeanpunainen. Er. hyvä maku. Puu keskisuuri. Satoisuus kohtalainen, mutta myöhään alkava. Koeviljelyssä taimistollamme.
Prazdnitshnaja II (III) myöh. kesä
Moskovalainen kesäpäärynä Timirjazovin akatemiasta. Herkullisen makuinen, koko 80–100 g, keltainen. Hyvä ruvenkestävyys ja kohtalainen talvenkestävyys. Koeviljelyssä taimistollamme.
Porin päärynä, III, syys
Hieno päärynälöytö Porista. Hedelmät keskikokoisia tai suuria, kullankeltaisia. Maku lievästi happoinen, mausteinen. Suurisatoinen. Kypsyys syyskuussa. Ilmeisesti itsepölytteinen ja hyvä pölyttäjä muille. Korvaa mainiosti venäläisen Tonkovjatka-lajikkeen.
Pepi, II (III), syys
Virolainen lajike. Hedelmä keskikokoinen keltainen, mehukas ja hyvän makuinen. Kypsyy syyskuussa. Aikaissatoinen. Itsepölytteinen.
Pamjat Zhegalova, III(IV), myöh. syys
Risteytysjaloste Moskovan Timirjazovin akatemiasta (Olga x Lesnaja Krasavitsa). Erinomaisesti rupea kestävä lajike. Sato alkaa aikaisin ja on säännöllinen. Hedelmä 120–130 g, pinta sileä ja vehainen, väri vihreänkeltainen. Malto kellertävää, mehukasta, pehmeää. Maku makeanhappoista, aromaattista, miellyttävää. Hedelmät säilyvät 2–3 kuukautta.
Pamjat Anzina III, syys
Moskovalainen lajike, kehitetty Timirjazovin akatemiassa. Kypsyy syyskuussa ja säilyy kaksi viikkoa. Erinomainen ruvenkestävyys ja hyvä talvenkestävyys. Hedelmä 120 g, keltapunainen. Maku miellyttävä. Koeviljelyssä taimistollamme.
Olgan tyttö, IV
Niinikään Olgan siementaimi. Hedelmä pienehkö ja makeahko. Voidaan pitää hyvänä joskin vaatimattomana syöntipäärynänä III ja IV vyöhykkeillä.
Olgan poika, IV, syys
Olga-lajikkeen siemenjälkeläinen, Hedelmä hyvin kookas, hapahko talouspäärynä.
Olga, IV (V), syys
Mielenkiintoinen venäläinen päärynäristeytys (Yleinen Suomalainen Päärynä x Pyrus ussuriensis).Risteytyksen on tehnyt A Lukasov Habarovskissa 1920. Hedelmät keskikokoisia tai pienehköjä 60–70 g, ovaalin muotoisia, keltaisia. Malto mehukasta, karkeaa, voimakkaasti happoista karvasaromista. Talouspäärynä, hillokäyttöön erinomainen lajike. Puu pystykasvuinen, kookas, erittäin runsaskukkainen ja…
Naradnaja Jetimova, II (III), syys
Moskovalainen lajike (Tonkovetka x Clapp’s Favourite), vuodelta 1950, lajikkeeksi se rekisteröitiin 1974. Syyspäärynä, kypsyy syyskuussa. Satoisa ja kookkaat hedelmät 110–135 g. Väri keltainen, jota peittää lähes kokonaan kirkas puna. Malto vaaleaa ja mehukkaan tiivistä, suussa sulavaa. Hyvän makuista. Koeviljelyssä taimistollamme.
Moskovskaja, II (III) syys
Vanha venäläinen päärynälajike, hedelmä keskikokoinen, pitkänomainen. Väri vihreä, kypsyessä kellastuva. Malto pehmeää ja mehukasta, maku makea ja päärynämäisen aromikas. Kypsyy n. 15.9. ja säilyy kolmisen viikkoa.
Miney I, syys
Hyvä, mutta talvenarka päärynälajike. Hedelmä suuri, mehukas ja hyvän makuinen. Puu kookas. Istutettava mahdollisimman lämpimälle paikalle tai seinustalle Etelä-Suomessa. Saattaa jäädä tuotannostamme pois.
Luck, II (III), syys
Saksalainen lajike. Hedelmä pyöreähkö. Pohjaväri keltainen, jota peittää usein tiilenpunainen peiteväri. Malto on kovaa, karkeaa ja mehukasta. Maku, miellyttävän makea, miedohko, vailla karvautta. Siitepöly hyvin itävää.
Lutsu voipirn, II (III), syys
Eestistä meille saatu lajike. Hedelmät kookkaanpuoleisia, keltaisia, malloltaan mehukkaita, hienorakeisia, maultaan miellyttäviä, hapokkaan makeita. Sato kypsyy syyskuussa. Lajike on aikaissatoinen. Menestyminen Suomessa on ollut vaihtelevaa, menestynyt vielä III vyöhykkeen edullisimmilla paikoilla, mutta saanut pakkasvaurioita aivan etelässäkin, minkä vuoksi on jäämässä…
Lukashovka Rannaja, IV (V), kesä
Vanha kestävä kesäpäärynä Venäjän Habarovskista 1900-luvun alkupuolelta. Kypsyy elokuussa. Hyvä ruvenkestävyys ja erinomainen talvenkestävyys. Talvenkestävyyttä pidetään eriomaisena ja ruvenkestävyyttä hyvänä. Kokeviljelyssä taimistollamme ja Sallassa.
Lel, IV (V), kesä
Venäjän Barnaulista lähtöisin oleva kesäpäärynä. Koeviljely aloitettiin 1993 ja lajike nimettiin Venäjän lajikerekisteriin 1998 mm Altain ja Krasnojarskin alueille Kypsyy elokuussa. Hyvä ruven ja talvenkestävyys. Hedelmä keltapunaviiruinen, pienehkö, 65–75 g, erittäin hyvä kesäinen syöntihedelmä. Malto valkoista, pehmeää, mehukasta, suussasulavaa. Maku…
Lada, IV, aik. kesä
Risteytysjaloste Olga (Yleinen Suomalainen Päärynä x Pyrus ussuriensis) x Lesnaja Krasavitsa (Flemish Beauty). Timirjazovin akatemiasta Moskovasta vuodelta 1955. Lajike otettiin koeviljelyyn 1980 ja nimettiin lajikkeeksi 1993. Lajike on erinomaisen talvenkestävä ja hyvin rupea kestävä. Hedelmät ovat 100–110 g leveän päärynämäisiä…
Kustavi, II, talvi
Suomalainen maatiaiskanta Kustavista. Hedelmät vihertäviä, kookkaita, melko kovamaltoisia. Maku miedon päärynämäinen. Kylmillä paikoilla hedelmät eivät ehdi valmistua. Korjattava viimeistään lokakuun alussa. Kypsyy varastossa
Kujbyshevskaja Zolotistaja, III, kesä
Venäjän Samarasta kotoisin oleva kesäpäärynä. Kypsyy elo-syyskuun vaihteessa ja säilyy enintään 3 viikkoa. Aikaissatoinen ja satoisa päärynä. Hedelmä pitkänomainen ja kookas, 150 g, keltapunainen ja maukas. Ruvenkestävä. Talvenkestävyys hyvä. Koeviljelyssä taimistollamme.
Krasulja, IV, aik. kesä
Venäjän Tseljabinskistä kotoisin oleva lajike (Pozdnaja x Maljenkaja). Hyvin aikainen kesäpäärynä, joka kypsyy jo elokuussa. Hyvin aikaissatoinen ja hyvin talvenkestävä lajike. Ruvenkestävyys hyvä. Hedelmä keltapunainen ja erittäin hyvän makuinen, kooltaan 90-100 g. Malto on vaaleaa ja löyhää, hienorakeista ja erittäin…
Karmla, II, (tl), myöh. syys
Eestiläinen lajike vuodelta 1961. Hedelmä kookas n. 100-120 g, vihreänkeltainen, jossa ruskeanpunainen peiteväri. Maku hapokkaan makea, malto kypsänä hienorakeista voipäärynän tyyppistä. Kypsyy syyskuun lopulla. Suositellaan vain hyvin suojaisille kasvupaikoille. Vaatinee pölyttäjän.
Karamelnaja, II (III), syys
Moskovalainen syyspäärynä Timirjazovin akatemiasta. Käyttöaika on loka-marraskuussa. Hyvä ruven- ja kohtalainen talvenkestävyys. Hedelmä keltainen, erittäin hyvän makuinen, kooltaan 80–110 g. Kokeilussa taimistollamme.
Kafedralnaja, III (IV), kesä
Moskovan Timirjazovin akatemiassa kehitetty hieno kesäpäärynä ([Olga x Flemish Beauty] x [Djushes Bedro x Flemish Beauty]). Lajike otettiin Venäjällä koeviljelyyn 1990. Talvenkestävyys on erinomainen ja ruvenkestävyys hyvä. Kypsyy elo-syyskuun vaihteessa ja säilyy parisen viikkoa. Satoisa ja aikaissatoinen. Hedelmien koko on…
Jakolevskaja, III (IV), talvi
Venäläinen talvipäärynä Mitshurinskista (Talgarskaka Krasavitsa x Dotsh Zari). Lajike otettiin kokeiluun Venäjällä 2003. Talven- ja ruvenkestävyys hyvä. Hyvin satoisa ja kohtalaisen aikaissatoinen. Hedelmä keltapunainen, 120-140 g, maukas. Malto vaaleaa, mehukasta, hieman kivisoluista, lievähappoista. Käyttöaika tammi-maaliskuussa. Puu keskisuuri. Kokeilussa taimistollame.
Heikki, III, syys
Keskikokoinen, muodoltaan pyöreä päärynä Lohjan seudulta. Hyvän makuinen ja melko aikaisin kypsyvä.
Gera, III (IV), aik. talvi
Venäläinen lajike Mitshurinskista (Reale Turinskaja x Dotsh Zari). Otettu Venäjällä koeviljelyyn 2003. Talvipäärynä, jonka käyttöaika on vasta marras-joulukuussa. Hedelmä maukas, pääosin vihreä, valopuolella ruskeanpunaista peiteväriä, koko suuri 120 – 150 g. Lajike on ruvenkestävä ja sen talvenkestävyys on hyvä. Puu…
Forssin päärynä, III (IV), kesä
Suomalainen maatiaispäärynä Mikkelin maalaiskunnasta. Hedelmät ruskeita, keskikokoisia, voimakasmakuisia, säilyvät vain kaksi viikkoa. Antaa omenasoseelle pikantin aromin. Hyvin talvenkestävä ja hyvä pölyttäjä muille lajikkeille. Jää tuotannostamme pois.
Flemish beauty, II, aik. talvi
(Flaamilainen kaunotar) (Lesnaja krasavitsa) Lajike on löydetty luonnosta Belgiassa 1800 luvun alusta. Se levisi nopeasti useimpiin Euroopan maihin ja Yhdysvaltoihin, jossa siitä kehittyi nopeasti tunnetuin kauppalajike. Hedelmät ovat suuria, jopa 200 g:n painoisia, väri harmaanvihreä ja pinta usein korkkiutunut. Malto…
Elokuun päärynä, II (III), syys
(Koetarhan elokuu). Ilmeisesti ruotsalaista alkuperää (Tukholma 1850). Puu pystyoksainen ja myöhemmin kartiomainen. Hedelmä leveän päärynämäinen, keltaisenvihreä. Malto karkeahko, kypsänä pehmeää ja mehukasta, makeaa ja vain lievästi happoista, miellyttävää. Kypsyvät syyskuussa eivätkä säily kauaa. Lajike on ilmeisen talvenkestävä, koska se on…
Detskaja, III (IV), aik kesä
Venäläinen lajike Moskovasta (hybridi n:o 8 x Djushes Letnij). Hyvin aikainen kesäpäärynä, kypsyy elokuussa. Hedelmiä voi säilyttää n 3 viikkoa. Aikaissatoinen ja satoisa. Hyvä ruven- ja talvenkestävyys. Kookas puu. Hedelmä keltainen ja kooltaan 70-80 g. Malto kermanväristä, pehmeää ja mehukasta,…
Burakova, II, syys
Ilmeisesti alun perin Ukrainalainen lajike. Hedelmä kokonaan punainen, myös malto punertava. Hedelmä 100–120 g. Puu keskikokoinen. Koeviljelyssä taimistollamme.
Botanitsherskaja, III, aik.syys
Syyspäärynä Venäjän Oriolista. Kypsyy syyskuun alussa ja säilyy n 3 viikkoa. Hedelmä kookas, 120-130 g, Väritys pääosin kellanvihreä, mutta hienoista punerrusta esiintyy. Malto on kellertävää, keskikovaa ja mehukasta. Maku makea ja lievästi päärynäarominen. Hyvin päärynärupea kestävä. Puu kookas. Koeviljelyssä taimistollamme,…
Billnäsin leiviskä, II (III)
Hyvin vanha päärynälajike Billnäsin kartanosta. Tämä vanha lajike jää tuotannostamme pois.
Bessemjanka, II (III), myöh. kesä
Vanha venäläinen päärynälajike, jota on viljelty Suomessakin jo lähes 100 vuotta. Hedelmät pienehköjä 60–80 g, pyöreähkön päärynämäisiä, vihreänkeltaisia, pinnassa runsaasti ruskeita korkkipisteitä. Maku mieto ja miellyttävä. Kypsyy elo-syyskuun vaihteessa ja säilyy n 2 viikkoa. On itsesiitoskyvytön, vaikka on hyvä pölyttäjä…
Aunen päärynä, III, syys
Suomalainen maatiaiskanta. Hedelmä keskikokoa pienempi, pyöreähkö, pitkäkantainen, aurinkoisina kesinä toispuoleisesti punaväritteinen. Maku tavallisen päärynämäinen, vaatimaton. Kypsyy syyskuussa. Säilyy enintään 2 viikkoa.
Americana, II
Ilmeisesti Virolainen lajike. Hedelmä keltapunainen kookas ja maukas. Koeviljelyssä taimistollamme.
Ahtialan punapäärynä, II
Kotimainen Ahtialan kartanon lajike. Hedelmä keskikokoinen, vihreä, valopuolelta punertava. Maku miellyttävä. Kypsyy lokakuussa. Tämä historiallinen lajike jää tuotannostamme pois.
Sunburst, II (III)
Kanadalainnen, itsepölytteinen imeläkirsikka, myöhäinen. Hedelmä tummanpunainen. Makua kuvataan sanoilla suloisen makea. Hyvä pölyttäjä.
Stella, II (III)
Kanadalainen. Hedelmä tummanpunainen, makea, keskimyöhäinen. Itsepölytteinen ja hyvä pölyttäjä muille imeläkirsikoille.
Rosso skanskaja, II (IV)
Venäläinen imeläkirsikka, Hedelmä keltapunainen tai miltei kokonaan punainen, makea. Kypsyy heinäkuun lopulla. Vaatii pölyttäjäksi toisen imeläkirsikan. Suurisatoinen ja sato alkaa jo hyvin nuorena. Suositeltava lajike. Saattaa olla huomattavasti kestävämpi kuin mihin nykyinen viljelysuositus viittaa.
Popeda, III (IV)
Hyvin talvenkestävä valkovenäläinen imeläkirsikka. Kirsikat kookkaita, keltaisia. Malto mehevä, makea ja väriltään keltainen. Lajiketta on käytetty Venäjällä uusien lajikkeiden risteytysjalostuksessa antamaan hyvää talvenkestävyyttä.
Lapins, II (III)
Kanadalainen imeläkirsikka vuodelta 1983. Hedelmät tummanpunaisia ja kookkaita, paino jopa 10 g. Kypsyy myöhään, elokuun loppupuolella. Lajike on osittain itsepölytteinen. Viljellään paljon Ruotsissa ja Norjassa, jossa se on saavuttanut tunnetun kauppalajikkeen imagon.
Iputj III (IV)
Uusi venäläinen imeläkirsikkahybridi, jonka kantavanhempina ovat mm Leningradskaja tsornaja (Leningradin musta) ja Popeda. Nimettiin lajikkeeksi 1993. Lajike on terve ja tavattoman talvenkestävä. Kypsyy aikaisin, jopa heinäkuun alussa. Kirsikat ovat suuria, 6–9 g, väriltään tummanpunaisia, miltei mustia. Malto on tummanpunaista, tiivistä,…
Gårdebo, III, (IV)
Ruotsalainen, Smålannista kotoisin oleva melko kestävä imeläkirsikka. Vaatii pölyttäjäksi toisen imeläkirsikan. Aikais- ja runsassatoinen. Kirsikka kookas ja tummanpunainen, makea. Hyvin suosittu lajike naapurimaassamme Ruotsissa.
IMELÄKIRSIKAT Prunus avium
Tavallisen suomalaisen makeakirsikkatuttavuus rajoittuu yleensä heinäkuussa torilta ostettuihin ulkomaisiin mustiin, keltaisiin tai punaisiin kirsikoihin, jotka ovat kookkaita verrattuna hapankirsikoihimme ja jotka maistuvat makeilta ja tuntuvat hienoilta ulkomaan hedelmiltä. Tätä taustaa vasten meikäläiset kotipuun happamat ja myöhemmin kypsyvät kirsikat tuntuvat kovin…
Yleinen ruskeakirsikka, IV
Hyvin vanha kanta Mikkelin seudulta. Kirsikat pienehköjä, kypsänä mustanpunaisia. Maku voimakkaan mausteinen. Malto pehmeä ja mehukas. Vaatii pölyttäjän tuottaakseen runsaita satoja.
Varjomorelli, III
Vanha morellityypin kirsikka. Hedelmä hapahko, mutta mausteinen. Puu rento, riippuvaoksainen. Itsepölytteinen
Sejanets Ljubrskoj, III
Aikaisin kypsyvä erikoinen hapankirsikka Tseljabinskistä Etelä-Uralin tutkimusinstituutista. Syntyisin Ljubrskaja lajikkeen siemenestä.
Rauhalankirsikka, IV
Pihtiputaalta löydetty kestävä morellityyppinen hapankirsikkakanta. Talveentuu hyvin aikaisin. Kestänyt ja tuottanut satoa Karstulassa. Ristipölytys varmistaa satoa. Ei kovin satoisa.
Rannaja Potapova, IV
Moskovalainen aikaisin kypsyvä hapankirsikka. Kypsyy Suomessa jo heinäkuun alussa. Pensastava kasvutapa.
Molodjozhnaja, IV
Venäläinen hapankirsikkajaloste (Ljubskaja x Vladimirskaja) Moskovan puutarhainstituutista. Rekisteröitiin lajikkeeksi 1993 Moskovan seudulle. Satoisa, hedelmät kypsyvät Suomessa heinäkuun loppupuolella. Puu on matalakasvuinen, oksisto osittain riippuva, hyvä pakkasenkestävyys. Hedelmät keskikokoa suurempia, n. 4-5 g, tummanpunaisia, mehukkaita ja tiiviitä. Maku miellyttävä, hapankirsikalle tyypillinen…
Kurtshatovskaja, IV
Venäläinen aika erikoinen uutuuskirsikka Tseljabinskistä. Syntynyt Prunus fruticosan (Euroopan kääpiökirsikka) vapaapölytteisestä siemenestä. Kasvutapa pensasmainen, matala n. 1,5 m. Kirsikat n 4 g pyöreitä ja tummanpunaisia. Malto oranssinpunaista, mehuisaa, happaman imelää. Otettu Venäjällä valtakunnalliseen lajikekokeiluun 1994. Ainakin osittain itsepölytteinen.
Kirsa, III
Pensaskirsikka. Hapankirsikoihin kuuluva pensasmaisen kasvutavan omaava kirsikkatyyppi, satoisa. Korkeus n 1.5 m. Kukkii ja tulee satoikään aikaisin
Huvimajankirsikka, IV
Pälkäneeltä lähtöisin oleva kirsikka. Marjat melko kookkaita ja makeahkoja. Aikaisin satoikään tuleva. Itsepölytteinen, hyvä pölyttäjä. Omajuurinen.
Fanal, III
Runsassatoisin kirsikkamme. Kirsikat isoja tummanpunaisia ja hyvin mehukkaita, runsashappoisia ja aromikkaita. Morellityyppinen. Itsepölytteinen ja hyvä pölyttäjä. Suositellaan Varjomorellin tilalle. Nyt omajuurisina taimina.
Arttulankirsikka, IV (V)
Lapinlahdelta löydetty hapankirsikkakanta, jonka marjat ovat lievähappoisia ja makeahkoja. Satoisa syönti ja talouskirsikka. Pölyttäjälajikkeesta hyötyä. Saatavana nyt omajuurisina mikrolisättyinä taimina.
HAPANKIRSIKAT Prunus cerasus
Hapankirsikat ovat perinteisiä kirsikoita suomalaisten mielestä. Hapankirsikkaa on viljelty Suomessa jo n. 500 vuotta. Alkuperäisistä lajikkeista ei ole tietoa, mutta vanhoissa kartanoissa ja myöhemmin talonpoikaistiloilla kirsikka kuului tavallisiin pihapiirin kasveihin. Kirsikoita lisättiin vanhastaan joko siemenistä tai hakemalla naapurista juurivesataimia. Tämänkaltaisen…
Zaretsnaja rannaja II (III)
Mitshurinskissa kehitetty risteytysjaloste vuodelta 1988 (Eurazia 21 x Volzhskaja Krasavitsa). Aikaisin kypsyvä isohedelmäinen luumu. Hedelmä 35–40 g, lievästi ovaalimainen, tummanvioletti, pinta vahahärmeinen Malto on meripihkan väristä ja mehukasta, hienorakeista, marmeladimaista. Maku hieno, lievähappoinen, makea ja miellyttävän luumuarominen. Lajike on runsassatoinen,…
Yleinen keltaluumu, III
Kauan Suomessa viljelty keltainen melko kookashedelmäinen luumu. Malto mehukasta, vaaleaa ja hyvin maukasta. Vaatii punaluumun pölyttäjäksi. Viljelemämme kanta on lähtöisin Sortavalasta. Talvenkestävyyttä voidaan parantaa antamalla kasvin pensastua.
Väskynä, II
Vanhimpia herkkuluumukamme. Hedelmä iso,soikea, sininen. Vain lämpimille kasvupaikoille.
Viipurilainen punaluumu, III
Anttolasta löydetty, sinne aikoinaan Viipurista tuotu luumukanta. Hedelmä keskikokoinen, ohutkuorinen, vaalea punapisteinen tai viiruinen, maultaan makea ja aromikas. Puu voimakaskasvuinen. Itsepölytteinen. Parhaita punaluumujamme.
Uvelskaja, III
Venäläinen luumulajike Tseljabinskistä. Myöhäinen. Hedelmä 15 g, pyöreä, tummanpunainen. Malto vaaleankaltaista, mehukasta. Maku on happaman makea ja aromikas. Sato puuta kohti 14–16 kg. Kypsyy syyskuussa.
Urjalan Taika, III
Kookashedelmäinen punaluumukanta Urjalasta. Hedelmän pohjaväri vaaleankeltainen, jota peittää voimakas kirkas punaväri. Malto vaaleankeltaista, makeaa. Lisättävä kanta valittu n. 100 luumupuun sekakantatarhasta. Itsepölytteinen.. Kasvutapa matalahko, pensastava.
Tulskaja Tshornaja, III
Tulan alueelta peräisin oleva venäläinen paikallislajike. Hedelmät 20–25 g, munanmuotoisia, tumman sinisiä. Malto keltaista, usein punajuovaista, tiivistä. Maku makea. Kypsyy melko myöhään. Pidetään hyvin talvenkestävänä. Itsepölytteinen ja hyvä pölyttäjä.
Skorospelka Krasnaja, II (IV)
(Nopeasti kypsyvä punainen). Vanha venäläinen kansanlajike, laajalle levinnyt, kypsyy aikaisin. Hedelmä soikea, punainen, poikkeaa meidän punaluumuista, koko 15–20 g, maku tyydyttävä, vähäsokerinen, malto keltainen, yleiskäyttöön. Sato alkaa 3–4 vuotiaana. On ainakin osittain itsepölytteinen. Talveentuu aikaisin.
Skoroblodnaja, III (IV)
Risteytysjaloste (Ussurinskaja Krasnaja x Climax) Moskovasta Lajike otettiin valtakunnalliseen lajikekokeiluun 1960 ja nimettiin lajikkeeksi 1965. Mainitaan kestävimmäksi luumuksi Venäjällä, sillä perimässä on Siperianluumua ja Ussurinluumua. Hedelmä kohtalaisen suuri, läpimitta 40 mm ja paino 25 g, pyöreä. Kuori paksu ja tiivis,…
Sinikka, III (IV)
Czar-luumun jälkeläisiä. Lähtöisin Leivonmäeltä. Pienet, pyöreät, siniset, sisältä ruskeat maukkaat kriikunamaiset luumut. Pakkasenkestävyys paranee, jos kasvin annetaan kasvaa pensasmaisena. Itsepölytteinen, mutta ei sovi aikaisen kukintansa vuoksi keltaluumulle pölyttäjäksi.
Sholtaja Hopty, IV (V)
Venäläistä alkuperää oleva aika erikoinen luumutyyppi, jota kannattaa kokeilla. Syntynyt Ussurinluumun siemenestä, joka on pölyttynyt Kiinanluumun siitepölyllä. Lajikkeen alkukotina pidetään Ussurinskin kaupunkia. Lajike liitettiin Venäjän lajikerekisteriin 1947 ja sitä suositellaan viljelyyn Siperian alueelle. Hedelmät ovat 15–20 g painoisia, pyöreitä, vaalean…
Shershnovskaja, IV (V)
Hyvin pakkasenkestävä luumulajike Tseljabinskistä. Lajike on peräisin Ussurinluumun vapaasti pölyttyneestä siemenestä. Nimettiin lajikkeeksi vuonna 1988. Hedelmä pieni, 12–15 g , pyöreä. Väri tummanpunainen, luumun pinta voimakkaasti vahainen. Malto kuivahkoa, keltaista. Maku makeanhappoinen, aromaattinen, suhteellisen miellyttävä. Sato kypsyy elo- syyskuun vaihteessa.…
Renklod Zholtyj, II (III)
Venäläinen Reine Glaude tyyppi Novgorodista: Risteytysjaloste (Renklod Reforma x Skorospelka krasnaja). Otettu valtakunnalliseen lajikekokeiluun Venäjällä 1992. Hedelmät 20–30 g, muodoltaan pyöreitä ja väriltään keltaisia. Malto keltainen mehukkaan makea ja mausteinen, kivi hyvin irtoava. Sato valmistuu elo–syyskuun vaihteessa ja on runsas.…
Renklod Sovetskij, III (IV)
Risteytysjaloste (Renklod Uljanischeva x Renklod) Venäjän Rossoshanskin tutkimusasemalta. Lajikekokeilu aloitettiin 1977 ja nimettiin lajikkeeksi 1986. Lajike on satoisuudeltaan hyvä ja aikaissatoinen. Sato valmistuu syyskuun alussa.. Puun kasvu on kohtalaisen voimakasta. Latvus helposti tihenevä ja muodoltaan kartiomainen Hedelmä on kooltaan 30–40…
Renklod Rozovaja, III
(Ruusuinen Reine Claude, Rozovajalainen Reine Claude). Venäjältä peräisin oleva Reine Claude-luumun muunnos. Hedelmä väriltään ruusunpunainen, kaunis.
Renklod Mitshurinskij, III (IV)
Venäjän Mitshurinskissä kehitetty Reine Glaude-tyyppinen luumuristeytys (Eurazia 21 x Reine Claude d´ Althan). Otettiin lajikekokeiluun 1990 ja liitettiin lajikerekisteriin 2000. Hedelmä 30-40 g, pyöreitä. Väri punavioletti, pinta vahainen. Malto on oranssinsävyinen, mehevä. Maku erittäin hyvä, happamanimelä, mausteinen. Kivi irtoaa helposti…
Reine Claude d’Oullins, I (II)
(Keltainen Reine Claude). Vanha ranskalainen luumulajike. Hedelmät kookkaita, lähes pyöreitä, keltaisia. Malto kellanvihreää makeaa ja mehevää, tosi herkullista. Kypsyy syyskuun puolivälissä. Itsepölytteinen. Istutettava lämpimälle paikalle. Puu voimakaskasvuinen.
Podarok sankt Petersburg, III (IV), (ml, mp)
Venäläinen myrobalaani. Lajikkeen kehitystyössä on ollut mukana mm Pavlovskin tutkimusasema Pietarin lähellä. Otettu lajikekokeisiin venäjällä 1995 ja rekisteröity lajikkeeksi 1999. Kukkii toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Kukinta valtavan runsas, upea koristekasvi kukkiessaan. Hedelmä 14-16 g, lähes pyöreä, kullankeltainen. Malto keltaista, mehukasta…
Parikkalan tumma luumu, III (IV)
Kaakkois-Suomesta kauan viljelty ja hyvin menestyvä tummanpunainen punaluumu, makea ja paksukuorinen. Kypsyy jo elokuussa. Säilyy parisen viikkoa. Erittäin hyvä luumu myös hilloksi. Itsepölytteinen ja hyvä pölyttäjä keltaluumuille. Nyt saatavana myös omajuurisena (mikrolisättynä).
Mari, I (II)
Virolainen hieno ja suosittu luumu. Hedelmä sininen, makea ja mehukas. Puu voimakaskasvuinen, mutta tulee aikaisin satoikään. Kypsyy syyskuussa. Suositellaan lämpimille kasvupaikoille tai seinustoille
Kuokkalan luumu, III
Venäjältä meille kulkeutunut luumukanta. Suomessa lisättävän kannan emopuu on Jyväskylässä. Luumu kookas ja kauniin punainen. Hyvän makuinen. Puun oksisto osittain riippuva.
Kujashaka, III
Venäläistä alkuperää oleva luumujaloste Tseljabinskistä. Lajike on kahden luumulajin, Ussurinluumun (Prunus ussuriensis) ja Kanadaluumun (Prunus nigra) risteytymä. Hedelmät ovat 20–25 g:n kokoisia ovaalinmuotoisia, punaisia ja voimakkaasti vahaisia. Malto on keltaista ja mehukasta ja erittäin hyvän makuista. Kypsyy syyskuun alkupuolella. On…
Konfetnoje, II (?)
Venäläinen herkkuluumu, konvehtimainen.
Kollektivnaja, III, (IV)
Venäläinen luumu. Paino 30-40 g. Pyöreä tai vähän pitkulainen, Säännöllinen. Selvä ja matala vatsauurre. Väri vaalean kullankeltainen. Malto kullankeltaista. Kokonaisuus kaunis. Kypsyy syyskuun alussa. Maku miedon makea ja vähän luumuarominen. Kokeilussa kääpiöperusrungolle.
Kinnalan punaluumu, III
Pälkäneeltä lähtöisin oleva melko kookashedelmäinen Hämeessä suosittu punaluumukanta. Itsepölytteinen. Hyvä pölyttäjä muille.
Gramilja, II (?)
Venäläistä alkuperää oleva luumu koekäyttöön. Kokeilussa kääpiöperusrungolle.
Evrazia 21, III (IV)
(Euraasia) Kookas venäläinen luumu, joka on syntynyt lajikkeen LaCrescent vapaapölytteisestä siemenestä ja otettiin otettiin valtakunnalliseen lajikekokeiluun Venäjällä1971 ja nimettiin lajikkeeksi 1986. Talvenkestävyys on hyvä. Viljelyalue meillä Keski-Suomeen saakka. Hedelmät 25-35 g. Pohjaväri on keltainen, mutta usein tummanpunaisen peitevärin peittämä, pinta…
Anttolan luumu III
MTT:n Laukaan valiotaimiaseman kanta. Ohutkuorinen ja makea punaluumu. Itsepölytteinen ja hyvä pölyttäjä muille luumulajiukkeille.
Alleinaja, II (?)
Venäläistä alkuperää oleva luumu koekäyttöön.
Wabiskaw, IV (V)
Kanadalainen koristeomenalajike Voimakaskasvuinen puu. Lehdet keväällä punertavia, kesällä pronssinvärisiä. Kukkii runsaasti, kukat suuret puolikerrannaiset tummanruusunpunaiset, heteet voimakkaan keltaiset. Hedelmät 3 cm karmiininpunaiset, vailla käyttöarvoa. Kaunein punakukkaisista
Tumma kaunotar, III
Helsinki Linnanmäki. Puu isokokoinen ja pystykasvuinen. Hyvin runsaskukkainen. Kukat n. 4 cm läpimittaiset, puolikerrannaiset ja voimakkaan tummanpunaiset. Lehdistö koko kesän tumman punavihreä.
Royalthy, V
Kukat keskikokoisia hyvin tummanpunaisia, lehdistö myös tumma. Hedelmät aivan pieniä, sopivat koristelukäyttöön. Kestävin punakukkainen koristeomenalajike. Sopii myös Pohjois-Suomeen
Royal Beayty, III
Punakukkainen ja hento-oksainen riippapuu, Vartettu rungon korkeuteen 1,5–2,0 m. Runsaskukkainen, kukat punaiset. Lehdistö tummanpunainen. Hedelmät pienet ja punaiset siroissa pitkäkantaisissa tertuissa. Kestävät puissa pitkään talveen.
Rixi, III
Emopuu Helsingin Lauttasaaressa. Puu pienikokoinen ja matalahko. Kukkii erittäin runsaasti puolikerrotuin vaaleanpunaisin kukin. Oksien kasvavat kärjet punertavat
Rintapähkinä, IV
(Chestnut) Uusi marjaomenalajike. Hyvin kestävä ja terve. Kukat valkoiset. Hedelmät keltaoranssiset, osittain punaiset, pyöreät ja hyvin pitkäkantaiset n 4 cm kokoiset. Malto hyvin tiivistä. Maku miellyttävän happoinen makeahko ja voimakkaasti pähkinämausteinen. Hieno pöytähedelmä syysherkutteluun. Hyvä pölyttäjä.
Rescue, V
(Pelastaja) Puu keskikokoinen. Valkokukkainen, hedelmät pyöreitä, n. 4 cm, kirkkaanpunaisia. Hedelmät syömäkelpoisia.
Renown, V
Englantilainen marjaomenalajike, jota Suomessa on kokeiltu parikymmentä vuotta. Kukat valkoiset. Hedelmät n. 4-5 cm kokoiset, litteänpyöreät. punaoranssiset. Maku hyvin lievästi happoinen ja voimakkaasti sokerinen ja hyvin mehuisa. Todellinen pieni herkkuomena tuorekäyttöön. Oikea lasten herkku. Hyvä pölyttäjä.
Ranetka purpurovaja, V
Eräs hienoimmista valkokukkaisista koristeomenistamme. Omenat pienehköt loistavan tummanpunaiset. Hyvä mehukäyttöön. Terve ja kestävä.
Peräpohjola, VI
Lapista lähtöisin vuodelta 1917. Malus baccata-tyyppinen marjaomena. Kukinta runsas ja valkoinen hedelmät 3 cm kirkkaan punaiset. Hyvä mehu- ja koristeomena Pohjoiseen.
Pepinka altaiskaja, V
Venäläinen risteytys Altain koeasemalta (Ranetka purpurovaja x Pepin safrannyj) Kukat valkoiset. Hedelmät n. 3 cm, ovaalin kartiomaisia, kirkkaanpunaisia. Maku makeahkon happoinen. Lajike on ruvenkestävä ja hyvin talvenkestävä.
Luuna, V
Voimakaskasvuinen punakukkainen koristeomena Keski- ja Pohjois-Suomeen. Hedelmät kookkaat sisältäkin punaiset, taloudessa käyttökelpoiset.
Linnanmäki, III
Emopuu Helsingin Linnanmäellä. Puu kasvultaan matala, pensastava. Kukat tummanpunaiset ja puolikerrannaiset. Hedelmät tummat, viininpunaiset. Lehdistö kesäasussaan punavihreä. Pensastavan kasvutapansa vuoksi sopii pieniinkin pihoihin.
Kirjailija, III
Kasvaa Helsingissä sekä Töölössä että Ruskeasuolla. Puu kasvutavaltaan leveähkö ja koristeellisen muotoinen. Hyvin suuret vaaleanpunaiset kukat, läpimitta jopa 7 cm. Hedelmät pitkänomaisia, tummanpunaisia. Lehdistö punertava.
Kadetti, III
Helsinki, Munkkiniemi. Kukat 5 cm läpimittaiset, vaaleanpunaiset. Hedelmät pienet ja tummanpunaiset, säilyvät koristeellisena pitkään talveen. Puu keskikokoinen ja leveäkasvuinen.
Hyvingiensis, V
(Rautatienpuu) Siperianomenan riippaoksainen muoto, joka muodostaa sateenvarjomaisen latvuksen. Runsaskukkaisin omenapuumme, kukat valkoiset. Hedelmät 4 cm kokoiset kellanpunaiset. Hyvä hillo- ja mehuhedelmä. Erittäin talvenkestävä. Kasvatetaan tavallisimmin korkeaan ja pystyyn runkoon vartettuna, jotta oksat saavat riippua vapaasti. Tyvelle vartetuista taimista saa riippuvia…
Hollola T, V
Erittäin kaunis ja kestävä valkokukkainen ja historiallisesti merkittävä koristeomenapuu. Malus baccata-tyyppinen koristeomena Hollolan kirkon edustalta. Emopuu on nyt jo valitettavasti hävitetty. Historialliset arvot säilyvät kuitenkin tässä lajikkeessa.
Erstaa, V
Kotimainen, Erstaan kartanosta Nastolasta. Puu hillittykasvuinen, latvus tiheähkö, vanhempana osittain riippuva. Kukinta runsas, valkoinen. Hedelmät n. 3-4 cm, pyöreitä, loistavan keltaisia, toiselta sivultaan kirkkaan oranssisia. Maku imelähkö, lievähappoinen. Kypsänä erinomainen mehuomena. Ennen täyttä kypsyyttään korkean pektiinipitoisuutensa vuoksi sopiva hilloihin ja…
Dolgo, V
Alunperin venäläinen lajike. Hillittykasvuinen ja keskikokoisensi jäävä puu. Kukinta runsas, valkoinen. Hedelmät n. 3 cm, soikeita voimakkaan kirkkaanpunaisia. Malto kellertävää, happoista ja hyvin soseutuvaa. Mehuihin ja hilloihin Dolgo antaa punaisen värin. Sopiva Rose-tyyppisten viinien valmistukseen höyrymehusta. melko kestävä rupea vastaan.…
Herukat, V
Mustaherukoista Öjebyn, Ola ja Melalahti. Viherherukka Vertti. Valkoherukka Valkea hollantilainen ja punaherukka Punainen hollantilainen.
Karviaiset, V
Lajikkeet Lepaan punainen ja Hinnonmäen keltainen.
Vadelmat, V
Peruslajikkeemme ovat vanhat ja varmat Ottava ja Muskoka. Erikoisuutena voimme tarjota uutta Maurin makea lajiketta nyt jo runsaamminkin ja Hämeestä peräisin olevaa makeaa keltavadelmaa.
Jalomaarain, VI
Jalomaarain on mesimarjan ja alaskanmesimarjan risteytys. Marjat ovat mesimarjaa suurempia, kirkkaan punaisia ja mesimarjan aromisia. Jalomaarain kasvusto muodostaa n 20-25 cm korkuisen maton. Kasvi sopiikin maanpeittokasviksi esim. omenapuiden alustoille. Kaunis syysruska. Lajikkeemme ovat suomalaiset Aura/Astra ja alkujaan ruotsalaiset Anna, Beata,…
Karhunvattu, III (IV)
Viljelemme vanhaa suomalaista kantaa, joka on nimetty lajikkeeksi Sonja. Sen marjat kypsyvät jo elokuun lopussa. Sonja on piikkinen, n. 2 metriä korkea köynnös, joka vaatii tukinarut. Kasvi kukkii juhannuksen aikoihin erittäin runsaasti ja tuottaa kookkaita mustia hyvin aromikkaita marjoja. Marjoneet…
Marjasinikuusama
Kasvi on talvenkestävä koko maassa. Viljelemme venäläisiä nimilajikkeita: Lebeduska, Morena, Nimfa ja Volhova. Marjat ovat n. 3 cm pitkiä, kartiomaisia ja sinisiä. Maku muistuttaa mustikkaa tai joulukkaa. Marjat kypsyvät jo heinäkuussa ennen pensasmustikoita.
Saskatooni eli marjatuomipihlaja V
Tuotamme neljää nimilajiketta: Smoky, Honeywood, Northline ja Martin. Taimet ovat mikrolisättyjä. Saskat kasvavat 3–4 metriä korkeiksi komeiksi pensaiksi. Marjat ovat tumman sinisiä, joita voidaan syödä sellaisenaan, kuivata tai hillota. Saskatoonissa on hyvin runsaasti arvokkaita antioksidantteja.
Marja-aronia IV
Lajike Viking kuuluu taimivalikoimaamme. Vikingin tilalle Keski-Suomea pohjoisemmaksi suosittelemme Aronia prunifoliaa, joka on matalakasvuisempi ja vähän pienimarjaisempi, mutta paljon talvenkestävämpi.
Tyrni, IV
Lajikevalikoimaamme kuuluvat Rudolf, Raisa ja Terhi. Ensin mainittu on pölyttäjä ja kaksi jälkimmäistä marjoja kantavia lajikkeita. Uutuustyrninä meillä on luonnon emikanta (marjova) Pohjanlahden rannikolta. Luonnonkanta on terve ja vastustuskykyinen tyrnin versotautia vastaan. Tyrni vaatii valoisan kasvupaikan ja kasvuaikana runsaasti vettä.
Pensasmustikat, V
Mustikoille on varattava hapan kasvualusta. Maahan suositellaan sekoitettavaksi runsaasti kalkitsematonta kasvuturvetta. Suomalaiset lajikkeet, kuten Aino ja Alvar, menestyvät Tornio – Kajaani linjalle saakka. Ne ovat vajaan metrin korkuisia suurimarjaisia ja aikaisin kypsyviä makeita lajikkeita. Aino on heleän sininen ja Alvar…
Jättimelba, III, syys
Suomalainen uutuusjaloste (Melba x Huvitus). Hedelmä kookas, lähes kokonaan hehkuvan punainen. Malto valkeaa ja mehukasta. Maku raikas ja hienoarominen. Satoisuus hyvä ja tasainen. Suositellaan Melban tilalle. Sadekesinä saattaa esiintyä rupea.
Juuso, III, talvi
Suomalainen uutuuslajike. MTT:n risteytysjaloste Antonovka x Lobo vuodelta 1966. Laskettu kauppaan ja lisäykseen 1998. Hedelmä on keskikokoinen, hieman harjuinen, pohjaväriltään keltainen, mutta tumman punainen peiteväri peittää lähes koko hedelmän. Malto on valkoista, karkeahkoa ja mehukasta. Maku sopivan happoinen, aromaattinen, muistuttaen…
Junyj Naturalist, IV, myöh. syys
Isajevin jaloste Mitshurinskista (Viirukas kaneli x Wealthy), joka nimettiin Venäjän lajikerekisteriin v. 1993. Puu hillittykasvuinen ja aikaissatoinen. Hedelmä 100 –130 g, muoto pyöreä, mutta varsinkin silmäpuolelta litistynyt. Pohjaväri keltainen, valopuolen väritys voimakkaan karmiininpunainen. Hedelmän malto vaaleaa, mehukasta, kiinteää ja hienorakeista.…
Junost, V, kesä
(Oktjabrenok) Venäläinen risteytysjaloste (Keltakaneli x Valkea kuulas) Moskovan hedelmäkoeasemalta v. 1938. Huomionarvoinen lajike Keski- ja Pohjois-Suomeen. Hedelmä keskikokoinen 100–120 g, keltainen, pinnaltaan vahainen. Malto pehmeää, mehevää, heikosti mausteista, makeaa, lievähappoista. Hyvä ruvenkestävyys. Sopii luomuviljelyyn.
Julyred, II, kesä
Uusi amerikkalainen herkkulajike. joka on saamassa vankan sijansa kauppatarhoissamme. Hedelmä täysin punainen, kookas ja aromikas. Kannattaa kokeilla edullisilla paikoilla. Terveys vaikuttaa hyvältä.
Jubiljar, III, syys R
Rupiresistenssi uutuuslajike Oriolin tutkimusasemalta. Hedelmät kookkaita, 130 g, Hedelmän pohjaväri on vihreänkeltainen, peiteväriä n puolet omenan pinnasta, vadelmanpunaista viiruina tai pilkkuina. Malto kermanvaaleaa, mehukasta ja hienorakeista. Maku hyvä, makeanhappoinen. Hedelmät säilyvät n. kuukauden. Lajike on kolmiannoksinen ja tarvitsee pölyttäjän. Lajike…
Jubilej Moskvy, III, talvi R
Omenahybridi Oriolista. Merkitty Venäjän lajikerekisteriin ruvenkestävänä lajikkeena v 1995. Hedelmät tasakokoisin, n 130 g, Pohjaväri kypsänä kullankeltainen, Vadelmanpunaista peiteväriä runsaasti läiskinä ja viiruina. Malto tiivistä, suurirakeista ja mehukasta. Maku kypsänä miellyttävän imelänhappoinen. Hedelmät säilyvät Helmikuulle. Lajike on rupiresistenssi sisältäen Vf-geenin.…
Joyce, III (IV), talvi
Kanadalainen McIntosh jälkeläinen 1900-luvun alusta. Hedelmät keskikokoisia tai suuria, punaviiruisia. Maku makeanhappoinen selvästi mausteinen, herkullinen marras joulukuussa.
Jaspi, III, syys
Suomalainen risteytysjaloste (Lobo x Huvitus) vuodelta 1981. Hedelmä kookas, lievästi litteänpyöreä tummanpunainen, kiiltäväpintainen. Maku miedosti happoinen, makea ja aromaattinen. Runsassatoinen. Saa sateisina kesinä omenarupea, ellei ruiskuteta.
Izbrannitsa, III, syys
Omenaristeymä (Antonovka Obyknovennaja x Bellefeur Kitaika) Moskovan yliopistolta. Lajike merkittiin Venäjän lajikerekisteriin 1999. Hedelmä 130–180 g. Omenan pohjaväri on vaalean vihreänkeltainen. Punainen peiteväri peittää hedelmän lähes kokonaan. Malto on vaaleaa, mehevää ja hienorakeista. Maku herkullinen lieväarominen ja runsaasti sokeria sisältävä.…
Imrus, III, talvi R
Risteytysjaloste (Antonovka Obyknovennaja x OR 18T13) Venäjän Oriolista. Talvilajike, jonka hedelmät säilyvät maaliskuulle. Hedelmät 120–180 g, pohjaväri vihertävänkeltainen ja peiteväri kauniin vadelmanpunainen. Malto kermanvalkeaa, tiivistä ja mehukasta, maku kypsänä herkullinen, makeanhappoinen. Lajikkeen talvenkestävyys on hyvä. Se on rupiresistenssi eikä sairastu…
Ijulskoje Tshernenko, IV, kesä
Venäjän lajikerekisteriin v 1965 merkitty kesälajike (Anis Alyi x Papirova). Hedelmät 100–120 g lähes kokonaan punaisia. Malto vihertävänvalkoista, hienorakeista ja mahukasta. Maku voimakkaan aromaattinen, makea ja miedon viinihappoinen. Omena huomattavan kaunis.
Huvitus, IV, aikainen kesä
Vanhimpia suomalaisia lajikkeita. Lähtöisin prof. Sahlbergin kuuluisasta Huvituksen hedelmätarhasta 1800-luvun lopulla. Hedelmä on pienehkö, lievästi pitkänpyöreä. Hedelmän helakankeltainen pohjaväri on runsaan tumman punan peittämä. Maku on hyvä, imelänhappoinen. Hedelmä kypsyy aikaisin ja tulee herkullisen kuulakkaaksi
Hibernal, V, talvi
Venäläinen lajike, joka on saanut vankan jalansijan Kanadan kylmillä ja karuilla seuduilla. Lajike on kromosomistoltaan neliannoksinen (tetraploiidi). Hedelmät isoja vihreänpunaisia, voimakaan tanniinihappoisia, talousomena. Puu erittäin vankka ja lujarakenteinen, terve ja satoisa. Erinomainen talvenkestävyys.
Heta, III, syys
Suomalainen uutuuslajike, joka pohjautuu MTT:n risteytysaineistoon Lobo x Huvitus 1960-luvun alussa. Laskettu kauppaan 1996. Hedelmä on kookas ja väriltään lähes täysin punainen. Malto on valkoista tai vähän punertavaa, hyvin mehukasta ja kiinteää. Maku miedon happoista, hyvin miellyttävää, sopii pöytähedelmäksi. Kypsyy…
Heinävesi, VI, myöh. kesä
Paikallislajike Heinävedeltä. Hedelmä täysin punainen, hyvänmakuinen ja näyttävä. Saattaa olla samaa alkuperää kuin Safran pohjola.
Hava, IV, syys
(Hammars varv) Venäläinen lajike, joka on kulkeutunut Suomeen jaloversoina sotakorvauslaivojen rakennustyömaan kautta. Hedelmä suuri 150-180 g, kekomainen, Pohjaväri keltainen, mutta lähes koko hedelmä on voimakkaan punan peittämä. Malto mehukasta ja rapeaa, kevytsyöntistä. Maku raikas, miellyttävä lievästi arominen. Ilmeisen ruvenkestävä, sopii…
Harlamovski, V, syys
Vanhan venäläisen Borovinka lajikkeen muoto, jota viljellään useissa maissa eri nimillä. Hedelmät keskikokoisia tai suuria, lieriömäisiä. useimmiten punaviiruisia. Malto karkeaa ja kiinteän mehukasta. Maku happoinen. Lajike on hyvin aikais- ja runsassatoinen ja terve. Puu pienikokoinen. Luomuviljelyyn talouslajikkeeksi.
Grusovska rannaja, V, aik. syys
(Grusovka Moskovskaja x Papirova) Venäläinen ruvelle vastustuskykyinen lajike. Koko keskikokoinen tai pienehkö 70 – 80 g. Muoto litteänpyöreä. Väri vaaleankeltainen hennon oranssiviiruinen. Ulkonäköä voisi luonnehtia sanoilla ”vaalea kaunotar”. Maku täyteläinen, sopivan happoinen, lievästi aromikas. Miellyttävä syöntihedelmä.
Grusovska Moskovskaja, V, kesä
( Moskovan päärynäomrna) Vanha venäläinen kesälajike ilmeisesti jo 1700-luvun lopulta. Venäjän lajikerekisteriin se merkittiin v 1947. Hedelmä keskikokoinen, 80–100 g, litteänpyöreä, punaviiruinen. Maku hyvä, arominen. Malto harvarakenteista, pehmeää. Satoisuus runsas, mutta jaksottaisuutta esiintyy, osittain itsepölytyskykyinen. Hyvä lajike Pohjois-Suomen kotipuutarhoihin.
Grev Phers bordsäpple, III, kesä
(Kreivi Pietarin pöytäomena) Ruotsalainen lajike 1800 luvun alusta. Hedelmä herkullinen, vihertävä, punaviiruinen. Terve luomuviljelyyn sopiva. Saatavissa vain rajoitetusti.
Golub Mira, II, talvi
Vanha talvilajike Mitshurinskista. Hedelmät 130–150 g, keltaisia. Malto mehevää, imelänhappoista, suussa sulavaa. Hedelmät säilyvät helmikuulle. Hyväsatoinen. Tarvitsee pölyttäjän. Koeviljelyssä taimistollamme.
Grenman, V, syys
Kotoisin Mikkelin mlk:sta 1800-luvun loppupuolelta, Hedelmä pieni litteänpyöreä kellanruskea, viiruinen. Malto hienorakeista, mehevää, miellyttävän viinihappoista, kohtalaisen makeaa, ryytimäisen mausteista. Hieno pöytähedelmä pienestä koostaan huolimatta. Puu on hyvin pakkasenkestävä, lujarakenteinen ja terve.
Geneva Early, II, kesä
USA:lainen risteytysjaloste (Quinte x Julyred), joka on meille tullut Norjasta. Punainen hienomakuinen kesäomena. Viljellään Ahvenanmaalla kauppahedelmänä. Kokeiltavaksi Manner-Suomeen.
Gallen, IV, kesä
(Jaatsin omena) Peräisin Jaatsin tilalta Tyrväältä Matilda Gallenin siemenkylvöstä. Hedelmät keskikokoisia tai suuria, keltaisia ja kekomaisia, tulevat kypsyessään kuulakkaiksi. Maku on erittäin hyvä, sopivan sokerinen ja happoinen sekä miellyttävän arominen. Hieno kestihedelmä, jossa korkea C-vitamiinipitoisuus. Aikais- ja runsassatoinen. Peruslajike kotipuutarhoihin…
Favorit, II, talvi
Venäläinen lajike (Wealthy x Bessemjanka Mitshurinskaja). Hedelmä keskikokoinen, maultaan lievähappoinen ja makea, pitkä säilyvyys. Väritys punaläiskäinen tai –viiruinen. Hyvä ruvenkestävyys ja kohtalainen talvenkestävyys. Puu hillittykasvuinen. Koeviljelyssä taimistollamme.
Esteri, V (VI), kesä
Kannan emopuu löydetty Kyyjärveltä. Hedelmä pieni, litteänpyöreä, oranssinruskehtava, pinnalla korkkiutumaa. Maku erittäin miellyttävä voimakkaan päärynäarominen, makea. Puu isokokoinen ja hyvin terve ja talvenkestävä pohjoisillakin alueilla. Todennäköisesti sama lajike kuin Långsjön päärynäomena ja Korobovka.
Eppulainen, IV, aik.talvi
Suomalainen maatiaislajike. Syntynyt Kerppolan kartanossa Kangasalla v.1925 Grenman lajikkeen siemenestä. Hedelmä keskikokoinen tai kookas, kauniin punainen. Malto puolikovaa, rapeaa, mehukasta ja kevytsyöntistä. Maku ryytimäisen arominen, sopivan makea ja lievähappoinen. Lajike on vastustuskykyinen rupea vastaan ja muutoinkin terve. Parhaita talviomeniamme loka-joulukuun…
Eliakselsan nauris, IV (V), syys
Paikallislajike Pohjois-Savosta. Puu hyväkasvuinen, runkojohtoinen ja hyvin terve. Hedelmä kookas, litteänpyöreä, kypsänä keltainen, mehukas ja murea. Maku raikkaan happoinen, Hyvä perus- ja monikäyttöomena. Suositeltava lajike Pohjois-Savoon. Ruvenkestävänä sopii luomuviljelyyn.
Elena, III, kesä
Risteytysjaloste (Ranneje Sladkoje x Diskovery) Valko-Venäjältä. Hedelmät n. 120 g, litteänpyöreitä. Pohjaväri on vaalean vihreä, mutta kirkas ruusunpunainen peiteväri peittää hedelmän lähes kokonaan. Malto keskikovaa, hienorakeista, vihertävää ja mehukasta. Maku aromaattinen makeanhappoinen, herkkuomena. Aikais- ja suurisatoinen. Koeviljelyssä taimistollamme.
Edelman, IV, kesä
Emopuu on kasvanut kelloseppä Edelmanin pihassa Sortavalassa. Omena kellanvihreä, mehevä- ja mureamaltoinen. Aikaisin kypsyvä, erittäin herkullinen kestihedelmä.
Dzin, IV, (pilaripuu) syys
Moskovan puutarhantutkimusinstituutin lajike. Puu on paksurunkoinen ja kasvutavaltaan pilarimainen. Hedelmä on keskikokoinen (80–100 g) keltainen, osittain punakylkinen. Rapean viinihappoinen, maku muistuttaa Loboa. Hedelmät säilyvät jouluun saakka.
Diamond, III, syys
Suomalainen risteymä Tammelasta (Moskovan päärynäomena x Linda). Hedelmä kookas, pitkänomainen, karmiininpunaviiruinen. Maku täyteläinen, raikkaan happoinen, makea ja runsasarominen. Malto punahäiveistä, karkeaa ja mehukasta. Vaikuttaa terveeltä lajikkeelta. Puu hyvärakenteinen loivine oksakulmineen. Saanut talvivaurioita koeviljelmillä Pohjois-Savossa.
Bratsud, V, talvi LK
Luontaisesti kääpiöivä lajike Tseljabinskistä. Hedelmä keskikokoinen 90–110 g. Väri vihreän keltainen punaisin merkein. Erinomaisen makuinen ja satoisa. Hyviä talven- ja ruvenkestävyys. Suositellaan Venäjällä Uralin alueelle. Sato alkaa aikaisin. Kääpiöivä kasvutapa, puu jää 2.5 m korkuiseksi.
Borovinka, V, syys
Harlamovski-lajikkeen alkuperäinen kanta 1700-luvun lopulta. Lajiketta on viljelty lähes kaikissa maissa. Lajike on terve ja kestävä. Hedelmät kookkaita, lähes punaisia tai punaviiruisia, hapokkaita. Hyvin aikais- ja runsassatoinen. Hyvä taloushedelmä.
Borgovskoje, V (VI), kesä
(Peltosalmen imelä) Venäläistä alkuperää. Ehdottomasti talvenkestävimpiä kesälajikkeitamme. Hedelmä keskikokoinen, usein pitkulainen, kypsänä keltainen ja hyvin lievästi punaviiruinen. Maku puhtaan makea, lähes hapoton, lasten suosiossa. Hyvin terve ja satoisa lajike.
Bolotovskoje, III, talvi R
Monivaiheinen risteytysjaloste Venäjän Oriolista. Lajike on rupiresistenssi sisältäen Vf-geenin, ja siis täydellisesti ruvenkestävä. Uutuuslajike, joka on otettu Venäjän lajikerekisteriin v. 2002. Hedelmät ovat suuria 150–200 g, keltaisia, punaviiruisia. Malto on kovaa, vihertävää ja mehukasta. Maku on kypsänä makeanhappoista, raikasta. Hedelmät…
Bessemjanka Mitshurinskaja, IV, syys
Prof. Mitshurinin kehittämä lajike 1930-luvulta. Hedelmä 110–130g, lähes pohjavärillinen, mutta punaviiruinen. Malto kellertävää ja hienorakeista, mehukasta. Maku happoisenmakea, miellyttävä syöntiomena. Säilyy 2–3 kk. Puu on voimakaskasvuinen ja tulee satoikään n 4–5 vuotiaana, kääpiöperusrungolla aikaisemmin. Pidetään hyvin talven ja ruvenkestävänä. Koeviljelyssä…
Bessemjanka Brantsevoj, III, syys
Venäläinen n. kuukauden säilyvä syysomena Timirjazovin akatemiasta Moskovasta. Hedelmät kellanvihreitä, toispuoleisesti punaisia. Maku herkullinen. Lajikkeen talvenkestävyys on hyvä ja ruvenkestävyyskin kohtalaisen hyvä. Aikaissatoinen ja satoisa lajike. Koeviljelyssä taimistollamme
Bellefleur Kitaika, III, myöh.kesä
Risteytysjaloste Mitshurinskista (Keltainen Bellefleur x Kitaika-mat). Hedelmä 110-150 g. Väri vaalean keltainen, joskin valopuolelta punaviiruinen. Maku miellyttävä, mausteinen, makeanhappoinen. Saastuu märkinä kesinä omenarupeen. Sato alkaa myöhään tavallisella perusrungolla.
Bergius, III (IV) myöh. kesä
(P.J.Bergius, Punainen Sävstaholm) Ruotsalainen lajike 1900-luvun alkupuolelta. Hedelmät keskikokoisia, keveitä, pitkänomaisia ja kauttaaltaan tumman punaisia. Maku mieto miellyttävä. Sato kypsyy epätasaisesti.
Bel, III
Vanha venäläinen lajike. Hedelmät vaaleita. Koeviljelyssä taimistollamme.
Beforest, II (III), myöh.talvi
Kanadasta peräisin oleva talvilajike. Hedelmä 110–130 g, kellanvihreää pohjaväriä peittaa viirukas puna. Malto tiivistä ja mehukasta. Maku kypsänä sopivan happoinen ja makea, miellyttävä. Puu on aikais- ja runsassatoinen ja hyvin muumiotautia kestävä. Koeviljelyssä taimistollamme
Bamovskoje, V, syys LK
Pienikokoinen 50–60 g, syysomena Venäjän Tsheljabinskistä. Hedelmä keltapunainen, hyvän makuinen. Sopii Pohjois-Suomeen. Puu pienikokoinen ja hillittykasvuinen, kääpiömäinen.
Baltika, III (IV-V), syys
Venäläinen syyslajike Pavlovskista. Syntynyt Borovinkan vapaapölytteisestä siemenestä. Hedelmä kookas, 120 – 150 g, Pohjaväri keltainen, peiteväri toispuoleista kirkasta punaa. Maku hyvä, makeanhappoinen ja aromikas. Satoisa ja aikaisin satoikään tuleva. Viljellään runsaasti kotiseudullaan Pietarin lähistöllä. Sopii tuore- ja talouskäyttöön, säilyy reilut…
Babushkino, III (IV-V) myöh.talvi
Vanha venäläinen maatiaislajike 1800-luvun alkupuoliskolta. Hedelmä 90 – 120 g, vihreänkeltainen. Maku kypsänä erinomainen, viinihappoisen makea. Hedelmät kypsyvät vasta varastoinnin aikana. Säilyy huhtikuulle saakka. Tulee myöhään satoikään. Puu pitkäikäinen. Koeviljelyssä taimistollamme.
Astrakaani punainen, II (III) myöh. kesä
(Röd astrakan) Hedelmä kookas, himmeänpunainen, maku mehuisa sokerisen viinihappoinen. Suositellaan lämpimille kasvupaikoille. Ruvenarkuutta esiintyy jonkin verran, mutta muutoin hienoimpia kesähedelmiämme.
Astrakaani iso kuulas, III (IV), kesä
Kestävin Astrakaan-lajikkeista. Hedelmä kookas, keltainen, kypsänä kuulakas ja hyvin mehukas, makea ja mausteinen. Hedelmät herkkiä halkeilemaan. Alttiutta muumiotaudille esiintyy.
Astrakaani Gyllenkrok, II (III), kesä
Venäläisen Valkean Astrakanin ruotsalainen muunnos. Hedelmä punahohtoinen erittäin maukas ja arvostettu kotipuutarha- ja kauppaomenana. Ei säily pitkään.
Arx, I (II), talvi
Amerikkalainen kauppaomenalajike, joka on meille tullut Norjasta. Hedelmä painava ja kookas 150–200 g. Voimakkaan punainen peiteväri ympäröi koko hedelmän. Malto kellertävää ja rapeaa. Hedelmällä on hajuveden tyyppinen aromi. Ei ole esiintynyt rupea. Erinomainen kauppaomena, jos osoittautuu riittävän talvenkestäväksi.
Aromatnoje, IV, (V), talvi
Kanadalainen kauppaomenalajike, joka on meille tullut Ruotsista. Sopii vain lämpimille kasvupaikoille. Hedelmä kookas pyöreähkö. Keltaista pohjaväriä peittää toispuoleinen ruskehtava punaväri. Malto hienorakeinen, kellertävä. Maku kypsänä miellyttävän makea ja aromikas. Kypsyy vasta varastoinnin aikana marraskuusta alkaen.
Aroma, II, talvi
Kanadalainen kauppaomenalajike, joka on meille tullut Ruotsista. Sopii vain lämpimille kasvupaikoille. Hedelmä kookas pyöreähkö. Keltaista pohjaväriä peittää toispuoleinen ruskehtava punaväri. Malto hienorakeinen, kellertävä. Maku kypsänä miellyttävän makea ja aromikas. Kypsyy vasta varastoinnin aikana marraskuusta alkaen.
Antonovka Zolotoja, myöh.kesä, IV
Venäläinen kesälajike Timirjazovin akatemiasta. Hedelmät keskikokoisia, kullankeltaisia, maultaan erittäin hyviä, säilyvät noin kuukauden. Puu aikaissatoinen.
Antonovka, V, talvi
Tunnettu ja laajalle levinnyt ukrainalaisena pidetty lajike, joka kuitenkin on syntyisin Keski-Venäjältä jonkun viljelylajikkeen ja paikallisen metsäomenakannan risteytymästä. Lajikkeesta on runsaasti muunnoksia ja risteytysjälkeläisiä. Suurisatoinen talousomena. Hedelmä kookas kellanvihreä. Maku on hapahko ja omaperäisen aromaattinen. Kypsyy marraskuussa, säilyy pari kuukautta…
Annamaija, V, myöh.kesä
Siemensyntyinen puu Elämäjärveltä. Lyhyeen kasvukauteen sopeutunut ja hyvin aikaisin talveentuva. Hedelmä keskikokoinen tai suuri, kullankeltaista pohjaväriä peittää runsas viirukas punaväri. Malto karkeaa, tiivistä ja kermankeltaista. Maku lievähappoinen, makea ja lievästi arominen. Ilmeisen terve lajike.
Anis polosatij, V, aik. talvi
Viirukas anis. Sama kuin Virossa viljeltävä Joonik aniis. Vanha venäläinen mantereiseen ilmastoon sopeutunut lajike Volgalta. Hedelmä keskikokoinen, voimakkaasti punaviiruinen, kaunis, mehukas ja täyteläisen makuinen, hapokas, jälkimaultaan lievästi anismausteinen. Erityisen hyvä mehu- ja viiniomena. Puu tukevakasvuinen.
Ananaskaneli, V (VI), syys
(Ananas kaneliomena, Koritschnevoje ananasnoje). Kanelilajikkeiden venäläinen perusmuoto. Hedelmä väriltään oranssinruskehtava, voimakkaasti kanelimausteinen. Erittäin talvenkestävä ja terve lajike. Tulee myöhään satoikään, mutta sittemmin runsassatoinen. Kääpiöperusrungolla on aikaissatoisampi. Hyvä pölyttäjälajike ja yleislajike kotipuutarhoihin.
Amorosa, II, talvi
Ruotsalaisen Aroma-lajikkeen punainen muunnos. Hedelmä kookas, täysin punainen. Herkullinen ja aromikas ja hyvin säilyvä talviomena eteläisille alueille ja lämpimille kasvupaikoille. Kohtalaisen hyvä ruvenkestävyys.
Alesia, II, talvi
Talvilajike Valkovenäjältä. Hedelmä erittäin hyvä säilymään, käyttöaika loka–huhtikuussa. Kohtalainen talvenkesto ja erittäin hyvä ruvenkestävyys. Satoisa ja aikaissatoinen. Hedelmä 120 g, kypsänä hyvänmakuinen, väri punainen. Puu hillittykasvuinen.
Aino, VI, talvi
Maatiaislajike Suomussalmelta, Puu kookas. Hedelmä keskikokoinen, happoinen, vihreänpunainen. Puu erittäin pakkasenkestävä. Hyvä talousomena äärialueille pohjoiseen.
Ahosen lakkaomena, IV, syys
Suomalainen maatiaislajike Ahosen taimistolta Karstulasta. Puu pystykasvuinen ja voidaan oksia lyhentämällä viljellä pilaripuuna. Hedelmä keskikokoinen, litteänpyöreä, kauniin lakanpunainen, punapisteinen. Malto kiinteä ja mehukas. Maku sopivan happoinen, viinimäisen makea, lievästi suomuuraimen aromia. Vaikuttaa hyvin terveeltä lajikkeelta. Suositellaan Keski- ja Pohjois-Suomen kotipuutarhoihin.
Aholan aikainen vaha, IV, kesä
Suomalainen maatiaislajike. Lähtöisin Aholan puutarhakoulun hedelmätarhasta Kuusankoskelta 1900-luvun alkupuolelta. Lehtori ja omena-asiantuntia Väinö Lehtosen ”lempilajike”. Hedelmä kekomainen, väriltään vaalea ja heleän punaviiruinen. Malto pehmeää ja mehukasta, joskus kuulakasta. Maku miedon viinihappoinen, lievästi aromikas. Hyvä kotipuutarhan kesäomena.
Afrodita, III, talvi R
Täydellisesti rupea kestävä uutuuslajikeVenäjän Oriolista. Hedelmä vadelmanpunainen, kaunis, kookas, keskimäärin 130 g. Maku erinomaisen hyvä, aromikas, mutta vaatii n 2 viikon viileän jälkikypsytyksen kehittyäkseen täydelliseksi. Hedelmien käyttöaika marras – helmikuu. Puu on isokokoinen tavallisella perusrungolla. Arvioitu menestyminen III, mutta on…
Aamurusko, III
Lähtöisin Helsingin Lauttasaaresta. Kookas, mutta kuitenkin sirolatvuksellinen puu. Kukkanuput vaaleanpunaiset. Kukat 3-4 cm läpimittaiset hennon vaaleanpunaiset, puolikerrannaiset. Voidaan käyttää punakukkaisten koristekirsikoiden sijasta.